Ekerö :)

Ensi yönä Toyotan nokka kurvaa kohti Turun satamaa, Tukholmaa ja lopulta löytää tiensä Ekeröön: sieltä löytyy Ruotsin jalostuksen helmi, Boko-stables :) 
Matkaa Tukholman keskustasta kertynee noin 45km perille, missä odottanee mukava talo sekä tallilla vastaan ottamassa kaverini Merja. Kivakivakiva! Työaika ei sinänsä ole pitkä, lokakuun loppuun asti ja siitäkin on puhetta ollut jo ensisijaisesti olisin ainakin elokuun loppuun ja jos haluan, niin pystyvät työllistämään lokakuun lopulle. Varsat on vieroitettu silloin ja isketty pihatoihin, jolloin hommat vähenevät radikaalisesti eli time to go home!

Isken kuvia tänne, kunhan pääsen perille kuvailemaan ja hei, hinta EI ole esteenä tulla käymään! -> Oma autopaketti (sis.hytin) maksoi 46epäivälaivalla, joten...;)

Sitten kyllä aivan varmasti olen taas marras-joulukuun tekemättä mitään, lomailen. Olen muuten hakenut klinikkaeläinhoitajaksi kouluttautumaan, joten voisitte ystävällisesti pitää peukkuja pystyssä josko siihen pääsisin :) Alkaisi syyskuussa monimuoto-opintoina, joten valtaosa opinnoista on työssäoppimista. Kestäisi mielenkiinto todennäköisemmin paremmin yllä.
Ammattikorkeakoulua olen paljon pähkäillyt, mutta perhana vieköön, kun se ottaa niin monta vuotta ja vähän mietityttää klaaraisinko toista kertaa pääsykokeita. En varmaan :D Noh, anyway Joensuuhun on haettu paikkaa fysioterapian koulutusohjelmaan, mutta en elättele turhia toiveita. Sellainen zänssi on, että Suomeen palattua hyppään porukan mukaan nk. polkuopiskelijana, jonka opiskelemat opintopisteet saa hyväksiluettua kouluun päästessä. 
Noh, sen näkee sitten, mihin elämä suuntaa. E jaksa stressata tai suunnitella liikoja. Kait se elämä johdattaa :)

Pitkästä aikaa päivitystä :)

Blogin kirjoittajan laiskuuden vuoksi tekstiä ei ole aikoihin syntynyt, mutta paljon on TAPAHTUNUT :)

Muutin helmikuun alussa takaisin koti-Suomeen! Elliotin kanssa viiletettiin Corollalla läpi Suomen, melkein voisi sanoa, että tukka putkella kotia kohti. Jari saapui silloin Almungeen auttamaan pakkailussa lainattuaan kaveriltaan pakettiautoa: auto muuten näytti alkuun toooosi isolta vaan niitä tavaroita sinne tunkiessa alkoikin tuntumaan aika pieneltä ja loppupelissä jonkin verran tavaroita heitettiin roskiin sekä jätettiin varastoon seuraavalle (esimerkiksi terassin kalusteita ei ollut mitään zänssiä tuoda). 

Laivamatka meni taas näppärästi. Elliot on niin kiltti matkustaja, että Jarikin ihmetteli/yllättyi. Rekkoja tuo pieni kaveri kummissaan katselee, häntä vain viputtaa sekä pyörii mahdottomasti! Huiskuhäntä.

Äiskällehän me tehtiin mahdoton källi, kun ei kerrottu tulosta ollenkaan. Jari oli heittänyt kaksikon eli Taavin&Artun Niittarilla ja pohjusti vielä sanomalla, että tulee käymään Ruotsissa ;) Kotimatkalla kilautti vielä Kuortista hakevansa pojat siihen ja siihen aikaan: olisittepa vain nähneet mammulin ilmeen, kun tyttö pärähtikin ovesta sisään eikä Jahvetti! Hehheh :D

Kotona on olllut kiva olla. Poikien kanssa on paljon ulkoiltu, muutaman kerran käyty kaupungilla sekä kavereita nähty. Taavi-Topi kävi Joensuussa Kivuton-nimisellä eläinklinikalla hammashuollossa: hammaskiveä otettiin pois sekä yksi heiluva hammas (joka oli muuten ylimääräinen!). Toimenpide meni hyvin ja poitsun fressi hengitys yllättää nykyään kaikki, jotka tottuivat siihen hapen-ympäriltä-varastavaan-hajuun ;)

Jännä muuten vaikka olisi mahdollista nukkuia tyyliin päivät, niin aika hyvin olen heräillyt viimeistään 9. Tänään jopa 5 Jarin lähtiessä töihin, mutta tällaisina päivinä aika tuntuu poikien kanssa ollessa liian pitkältä: varsinkin nyt, kun ollut flunssaa sekä vlopun kruunannut oksennustauti! Jarin loma sekä meidän lomasuunnitelmat viime viikon osilta menivät totaalisen mönkään molempien sairastellessa. Mulla varmaan vielä koko hemmetin lenssu pitkittyy tuon em. oksennustaudin takia. Hyi helvetti!

Aamulla oli -22, joten uuni lämpiää kovaa vauhtia. 

Näin se Arttuli nukkuu mamman tyynyn "takana".

Taavi lenkillä leikkimässä piilosta...

Elliot väitti, ettei ole rikkkonut pupua, mutta jäiköhänVÄHÄN kiinni itse teossa? (huomaa suusta roikkuva  vanu)

Näin ne pojat toimeen tulee :)

Eilen -22 ja tänään +1.

Herrinjee, miten kelit vaihtelevat. Eilen aamulla olin NIIN iloinen pakkasmittaria vilkaistaessa ja samalla hymyillessä vapaan viikonlopun kunniaksi, että Lisa-riepu tuolla pakkasessa taluttelee sormet jäässä hummia sisälle&ulos. Minä se vain siirrän peiton ja tyynyn sohvalle ja vetäisen peiton takaisin korviin. Iso kahvikuppi vain kouraan, niin avot! :)

Tänä aamuna onkin sitten upea auringon paistessa kera plussa asteen! Ulkona tuntui todellalämpimälle koiraa ulkoiluttaessa, ei edes tuulen virettä käynyt. Ihana ilma suoraan huutaa jalkoja lenkille, muttei jaksa ihan vielä... sitten vähän myöhemmin.
Mites Suomessa? Ilta-Sanomista huomasin, että Etelässä pitäisi olla (vai oli?) todella kylmää verrattuna Pohjoiseen? Rikottiinko pakkasennätyksiä tälle talvelle?

Täällä ollut muutoin hiljaiseloa. Ei oikein ihmeitä tapahtunut. Solvallassa käytiin hiitillä keskiviikkona Lillin kanssa, joka ei kamalasti häikäissyt. Arska sai kilarit jostain höpöhöpöstä perjantaina ja riehui käytävällä niin, että veti kahdesti nurin... hmm, muuten ei ihmeitä ;)

Linn oli eilen viettämässä tyttöjen iltaa. Käytiin pizzat, sipsiä ja namia (jep, se siitä karkittomasta tammikuusta) sekä syötiin aivan jumalaista suklaakakkua kermavaahdolla! Oijoi, vieläkin tulee vesi kielelle...

Uusivuosi polkaistu kunnolla käyntiin.

Olisihan tämä vuosi toki voinut paremminkin alkaa kuin vääntämällä nilkkansa solmuun, mutta don't worry: pääasia, ettei mitään murtunut tai pahimmassa tapauksessa mennyt nivelsiteitä poikki.
Nopeasti lähti kuntoutumaan vaikka ensimmäiset päivät olivat yhtä hemmettiä eikä oikein tiennyt miten päin pitäisi, kun ei kärsinyt varata painoa, ei kääntää, ei nostaa väärässä asennossa eikä ollut helppoa taiteilla Elliksen kanssa ulkona: suksisauvat käsissä, flexi köytettynä mahan ympärillä, kengissä hirrrrmuiset hokit (nii-in, kun eka löytyi semmonen kenkä minkä tuon turvonneen nilkan ympärille saa :D ), silti jokaista askelta piti varoa ja tavallaan etukäteen latautua mille kohta tuntuu.
Nooh, siitä selvittiin. Kinesioteippaus oli aivan mahtava juttu, vaika sitä alkuun epäilinkin! Teippauksen saatua menin jo töihin ajamaan hevosia päivittäin. Ei koskenut yhtään. Suosittelen.
Jatkossa lääkäri suositteli kirkasta otsalamppua tai nilkkatukea tai varovaisuutta ;) Olin vain, että jepjep. Tahallaanhan sitä hepan kakkaan kaatuu. Perkele :D

Heti pölähtämisen jälkeen otettu kuva. Vielä asiallisen kokoinen vaan tuosta se kasvoi kuin Pinokkion nenä.

Kulunut viikko on ollut normaali niin työn kuin treenin merkeissä. Kesää kohti mennään ja massun pömpötys selvästi laskenut. Käsissä alkaa erottua lihasta, samoin kuin olkapäissä. Mukavaa katsoa mille alkaa kesän korvalla näyttämään, saako kiinteytettyä itsensä, kuten suunnitelmissa on vai käykö perinteiset: namia naamaan ja läskit roikkumaan. Ei haettoo yhtään ;)
Äh, molempi parempi. En jaksa stressata kiloista. Mielenkiinnosta vain lähinnä olen ryhtynyt kokeilemaan kuinka paljon peruspainoilla kotitreeninä saa kroppaa muokattua.

Miten muuten, tekikö kukaan uudenvuoden lupauksia tai valoiko tinaa? 

Uusi vuosi, vanhat kujeet ja ehkäpä jotain uuttakin.

Huomenta :)

Siinä, missä muut innostuivat eilen ottamaan uuden vuoden vastaan alkoholin, tinojen, hyvän seuran&ruuan kanssa, minä mieluummin vietin koti-iltaa pienen Elliotin kanssa. 
Lähdettiin heti töiden jälkeen lenkille, jotta ehditään ennen rakettien paukkamisia takaisin kotiin. Mukava lenkki olikin: leikkien pompittiin, hypittiin, juostiin, käveltiin ja joku nimeltä mainitsematon lopulta laahustikin metsän keskellä, kun tiemme vei pienelle metsäkummulle tutkimaan peurojen, pupujen sekä hirven jälkiä! Hirven jäljet olivat itse asiassa melko tuoreet, hienosti oli metsän kuningas kahden ojan yli painanut tiellään kohti ääretöntä ja sen yli. Kummastutti vain miksi otus oli eksynyt tänne "asutuksen" keskelle? 

Täältä se oli tullut ja tuonne se meni.

Muuten, ne lumet, mitä täällä oli HIRVEÄSTI... Nooh, eipä ole enää. Maata jo paaaaljon näkyvissä joka puolella ja lunta jäljellä -villisti veikattuna- 3cm. Kiitos vesisateiden! Nyt se hevosten kurajalka-show alkaa jälleen, samoin kuin kadonneiden kenkien metsästys. Puhumattakaan kuratassu-Elliotista :D Eipä naurata edes vähäsenkään ;)

Kulunut vuosi on siis takana. Mitä siitä jäi käteen, mitä kohokohtia oli?
* Muutto toiselle paikkakunnalle. Märstasta Almungeen.
* Uusi työ. Työpaikan vaihtaminen oli täysin oikea ratkaisu, vaikka alkuun pelotti!
* Elliot-ensilempi saapui meidän perheeseen <3
* Ensimmäinen V75-voitto hoitajana ja finaalikakkonen.
* Anna-ystäväni häät, joissa sain kunniatehtävänä olla kaaso.

Siinäpä ne tiivistettynä olikin. Mitäs muiden vuoteen mahtui? Aina sinne sekaan muuten mahtuu raivoa, kiukkua, yksinäisyyttä, onnellisuutta vähän turhistakin asioista (kuten meikäläisen harmoninen hetki kiven päällä istuen, kun meinasin nukahtaa tuonne metsään, hehheh), ilon kyyneleitä, ahdistusta ja paljon, paljon miettimistä mitä tulevaisuudessa tekisi enkä totta puhuen sitä kysymystä ole saanut avatuksi vieläkään. Vaihtoehtoja on, useitakin. Hiljalleen alkaa se koulun penkkikin kiinnostaa, mutta lähinnä SEN alan valitseminen on ns. SIKAVAIKEETA :D 
Vielä onneksi on reilut pari kuukautta aikaa pohtia mihin alalle koettaa hakeutua pääsykokeisiin. Sitten voipi ahdistaa!

Ai joo, kuluneen vuoden aikana opin,että KAHVI ON VASTAUS KAIKKEEN...ainakin melkein.

Arki, mitä se on?

Aamun aikana karsinoita siivotessani päähäni jysähti sana: arki. 
Mitä arki siis on? Arki on jokapäiväistä elämää, joka muodostuu rutiineista. Kuitenkin itse käsitteenä arki on todella laaja jos pysähdytään miettimään, että arkeen sisältyy koti, työ, talous, ajan käyttö, syöminen, liikkuminen, sosiaalinen kanssakäyminen... mitä vielä?

Miksi mietin tätä? Siksi, että tänään tajusin, ettei minun arkeni ole juurikaan viimeiseen 3 vuoteen muuttunut yhtään. Mikään ei "katkaise" eikä ole katkaissut minun arkea sitten vuoden 2009. Pitkiä lomia en ole voinut pitää, joten totaalista katkosta arkeen ei ole tullut. 
Loma on arjen vastakohta. Silloin tehdään asioita, mitkä ENITEN kiinnostavat eikä tarvitse miettiä muita asioita. Keskitytään (tai siis keskityttäisiin) vain omaan itseensä, henkiseen sekä fyysiseen hyvinvointiin, pyrittäisiin katkaisemaan arki täydellisesti, jotta loman jälkeen olisi kiva/miellyttävä palata normaaliin päivärytmiin.
Ok, olinhan nyttenkin joulun ajan Suomessa, MUTTA 8h laivassa ja 7h autossa ei tunnu kivalle. Ottaakin yllättävän paljon voimille, kun ratissa täytyy kestää skarppina koko aika. Kotona ei sitten malta levätä niin kuin kuuluisi, haluaa touhottaa vähän joka suunnalle sitä sun tätä ja sokerina pohjalla: olen keksinyt pienessä päässäni semmoisen ideologian, ettei voi alkaa nukkumaan aikaisin, kun se vie kotona olo aikaa vähemmäksi. Just, repikää siitä :D

Hmm, ei ihme, että minua on alkanut välillä tympiä ja kovaa. Toisaalta itsehän tässä oman arkensa muokkaa ja nyt en saisi valittaa, koska periaatteessa teen aivan normaalia 7-15 työpäivää, muttamutta... miksi silti ei osaa olla tyytyväinen? Miksi oman ajan saaminen ja sen käyttäminen miten itse haluaa hyökkäilee mieleen koko aika? 
Lähinnä tarkoitan, että herään joka tapauksessa nykyään viimeistään kuudelta. Juon aamukahvit, pissatan Elliksen ja istahdan sohvalle ison kahvikupin kera lukemaan päivän lööpit. Kohta kello onkin jo sen verran, että aika heittää työvaatteet niskaan, kävellä töihin ja alkaa hommiin. Vaan mikä siinä on, kun ei nappaa? Mieluummin jäisi siihen sohvalle istuskelemaan, ottaisi toisen kupin kahvia, lukisi pitempään lööppejä läpi ja ehkäpä ottaisi aamupäiväunet ;)

Töissä suoriudun kuitenkin hyvin ja minulla on suurimmaksi osaksi kivaa. Lisa on niin huippu työkaveri! Kolmen maita kotiin tultua otan välipalaa, vien Elliksen ulos ja on aikaa harrastuksille, koska nyt ei ole raveja. Silti tympii. Enkä koe olevani väsynyt.
Vapaat viikonloputkaan eivät tunnu juuri miltään. En tiedä olisiko aika saada jossain vaiheessa pitempi loma ja ladata korvien väliä? Vai onko pelkästään motivaatio hukassa? Vai, vai, vai... ideoita? :D

Kelit vähän muuttuivat. Eilen satoi vettä ja kotitie nyt peilijäällä.

Elliot taas huntteroimassa...

Meidän oma tallipoika!

Onneksi joulu on kerran vuodessa vain.

Viikko sitten hyppäsin Kapellskärissä Finnfellowiin vaikka Rimbon paikkeilla aloin hetkellisesti epäillä selviydynkö satamaan ollenkaan: lunta satoi kiitettävällä vauhdilla, tien pinta oli jäinen ja Pörrin toinen pyyhkijä oli naksautettu kiinni tee-se-itse-patentilla. Kuitenkin satamaan selvittiin, laivaan lastattiin ja kivassa hytissä vietettiin Elliotin kanssa yö :) 
Ruokaa ei näillä Finnlinesin laivoilla voi enää kehua. Ennen oli asiallisen laatuista, ruokalajit vaihtelivat, mutta nyt viime reissut aina samoja ruokia ja jos et pääse laivaan ensimmäisten joukossa, niin huonolla lykyllä saat syödä "ei oota". Kiukuttaa tuollainen, kun kuitenkin meno-paluu maksaa sen 380e.
Siitä plussaa, että koira otettu aina avomielin vastaan ja sijoitettu rauhalliseen hyttiin ulkoilutuskannen lähelle.

Yö laivassa meni hyvin ja Naantali otti matkustajat vastaan -15 asteen pakkasella. Karulle tuntui, kun Almungessa viime viikot ovat olleet lämpimät. 
Auton nokka suunnattiin kohti Kirkkonummea. Parin tunnin huristelun jälkeen kurvattiin Lepen&Peran pihaan, missä meitä jo ovella odoteltiinkin :) Elliot pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin ja hienosti poika handlasi tilanteen. 
Savoa kohti ajaessa pysähdyttiin vielä Lumenen tehtaalla Kauklahdessa ostoksilla, aina sieltä kassin saa täyteen -tarkoittamatta ;)

Lopulta alkuillasta saavuttiin määränpäähän Timonmäelle. Jari oli pistänyt roihut palamaan ja ruoka odotti, uusi tupa näytti aivan ihanalta! Paremmalta kuin uskalsin odottaakaan, tykkään kamalasti :)
Viikko on hurahtanut todella nopeaan. Jouluna käytiin vanhempien ja isovanhempien luona syömässä, mutta muuten ei joulua vietelty. Jouluruuatkin rajoittuivat kinkkuun&lanttulaatikkoon :D

Sulassa sovussa :)

Tänään aika lähteä takaisin Ruotsinmaalle ja voitte varmaan uskoa MITEN PALJON KIINNOSTAA?:D

Tässä vielä kinkun sulattelu kuva :D