Eetu.

Maaliskuun alussa 2003 meidän perheeseen haettiin Kiuruvedeltä lumipallon näköinen karvakasa, jonka nimi "häntä-pojasta" (kasvattaja merkkasi jokaisen pennun nappaamalla pieneltä alueelta karvoja pois) muuttui Eetuksi.
Hassu muisto jäi mieleen Eetun pentuajoilta, kun poika ensimmäistä kertaa päästi suustaan äänen "väh, väh!" ja pelkäsi itse ääntään :D Myöhemmin "väh, väh!" muuttui "auuuuu!"-kiekaisuksi, joka toimi herätyskellona Niittytiellä.

Luonteeltaan nuori herra oli tyypillinen kultainennoutaja: ihmisen ystävä, sosiaalinen ja aina tervehtimässä kaikkia häntä heiluen - niin kaksi- kuin nelijalkaisia. Unohtamattakaan päättymätöntä ruokahalua!
Veikkaisinpa äidin tutustuneen paremmin Eetun ansiosta kylällä moniin ihmisiin, kun toinen on jytkäyttänyt pyllyn maahan ja jäänyt odottamaan omia tuttujaan tai edes niitä, jotka ovat kaukaa häntä katsoneet liian pitkään ;)

Eetun ollessa puoli vuotta, sai hän veljekseen polskipojan eli Remun. Pojista tuli hyvät kaverit heti alkuun: Eetu-parka yritti välillä rauhoittua ja mennä sohvalle lepäämään, niin vintiö-Remu syöksyi sohvan alle, mistä veti Eetua hännästä tai tassusta. Rauha oli hetkeksi talosta mennyt, kun kaksi junioria pisti menemään tanner tömisten.
Eetun ruokahalun ja -maun laajudesta kertonee parhaiten teininä syöty talikynttilä, herätyskellon viisarit, piparkakkutalo ja taisi sinne mahaan mennä Remun repimän pärekorin palasiakin. Laaja skaala!

Veneilyä Eetu rakasti alusta loppuun yli kaiken! Busterin nokka oli pojan lempipaikka, mistä pystyi kipparoida kauas, kauas silmän ulottumattomiin saakka. Mökillä laiturilta tuijottava noutaja oli tuttu näky ja himouimari saattoi istuskella tai uiskennella  vedessä pitkiäkin aikoja.

Nyt laituri on tyhjä ja lempeä silmäinen ystävä poissa. 

Eetu jätti paljon taakseen hyviä muistoja, jotka saavat suun hymyyn ja toistaiseksi kyyneleet silmiin :)

Hyvää matkaa rakas "poika". Ikävä on hirveän kova ja sydämeen sattuu. 

Toiveloma :)

Koko viime viikon melkein jokaisessa vapaassa välissä päässäni alkoi kilkutella: " pian taas toiveloma, meillä eessä on... plaaplaaplaa jne." Normaalisti ei kuulu meikäläisen rallatuksiin, mutta viime viikolla tuli mieleen vähän väliä -> miten pirteäksi kuuden päivän loma mielen tekeekään :D
En tiedä menisikö aika aina paremmin, tai kestäisikö motivoituneempana, jos edessä päin olisi jotain odotettavaa? Toisinaan se arjen tarpominen tuntuu niin tuskallisen samalle päivästä toiseen. Se ei ainakaan motivoi.

Anyway, viime maanantaina olin työviikonlopun jäljiltä kuin tulisilla hiilillä odottaen, että saa auton nokan suunnata kohti Arlandaa ja Suomea! 
Tein puolikkaan päivän töissä, aamulla oli muutamalla tammalla zekkaus ovatko kantavina vai eivät. Sen jälkeen läksin tekemään laidun kierroksia mönkijällä, mittailin lämpöjä varsoilta, vanhimmalle varsaryhmälle jaoin ruuat ja kävin vuosikkailla pojille lisäämässä mineraaleja ja suolakiven. 
Myran tammat olivat vastassa, kun sinne asti ennätin ajella. Oikein nauratti jo kaukaa, kun tantat liikkuivat kohti laitumen toista päätyä mönkijän nähdessään.. Vaan miksi ihmeessä ne neidit haluavat seista "hiekkakuopassa", kun lämpöä +30 eikä tuule? Luulisi olevan hirrrrveän kuuma.

Finnair loi (jälleen kerran) omat jännitysmomenttinsa, kun taululta sai lukea lennon olevan 30min myöhässä. Jep, ja vaihtoväli oli 35min. Päässä ehti pyöriä yhtä sun toista, mutta kerrankin Finnair teki parhaansa - ja se riitti! :) 

Meitä oli kaksi, jotka olivat menossa Kuopioon lähtevään koneeseen. Meidät siirrettiin ennen laskeutumista kassien kanssa business-luokkaan, jotta pääsemme ensimmäisinä ulos koneesta ja juoksujalkaa kohti Kuopion lennon lähtöporttia -mikä luonnollisesti oli aivan toisessa päässä terminaalia. Damn!
Korkokengät jalassa, tukka hulmuten, matkalaukkua perässä kiskoen (onneksi vaivauduin joskus ostamaan putkikassin tilalle pyörillä kulkevan pikku-laukun) täyttä kiitoa lentokentän läpi vedettiin ihmisiä väistellen. Hassu tunne oli, kun vieraatihmiset taputtelivat ja kannustivat kahta sprintteriä :D
Vaan me ehdittiin... muut oli tosin jo bussilla siirretty koneeseen ja Flybe läksi meidän takia vartin myöhässä ilmaan, mutta iso kiitos sekä kumarrus Finnairille&Flybelle, että meidät odotettiin :)

Kävin muuten Arlandassa ekaa kerta elämässä testaamassa Starbucks Coffeeta. Suosittelen!

Kotona en ole tehnyt mitään erikoista. LOW-vaihde ollut enemmän tai vähemmän päällä..-

Kista Galleria -CHECK-

Jälleen kerran Kista Galleriassa ( kauppakeskus ) tie vei ensimmäisenä kohti aivan upeen, ihanan, mahtavan, ihqun, nassunnössönplaaplaaplaa... leipomoon, mistä ei vain voi kävellä ohitse pysähtymättä edes kuolaamaan oven eteen ;) :D Tällä kertaa mukaan tarttui mansikkaherkku ( mun mielestä oli se kevyin , kröhöm, vaihtoehto, johon karkkilakkolainenkin saa sortua. Eiks jee? ) ja Eva otti banaanileivoksen, jossa oli maistelijan mukaan liikaa kermavaahtoa :D


Anyway, oltiin ajoissa jo liikkeellä: 8.30 ylös vapaapäivänä on mulle mallisaavutus! Kierrettiin kaikessa rauhassa ajan kanssa ympäri Galleriaa putiikkeja kierrellen, tavaroita hypistellen ja haaveilen kaikista tavaroista " mitkä ois niiiiin kivoja "... Eva jaksoi urheana köpötellä keppinsä kanssa ( jalka meni poikki kahdesta kohtaa toukokuussa "pienessä" hevosaccidentissä ) eikä valittele turhia. 






Shoppailu jäi kuitenkin toissijaiseksi: matkaan tarttui vain uudet bikinit, rantamekko ja treenitoppi. Boring ;)

Reipas keppiläinen palkittiin lopulta Johnny Deppin uusimmalla The Lone Ranger- leffalla. Suosittelen! Muhun upposi. Ja Johnny.... hänestä ei taida tarvita mainita muuta kuin "Ooooohhhhh" :)

Harvoin saa iskeä hyvällä omalla tunnolla kintut kohti taivasta leffateatterissa ;) Jostain syystä leffateatteri huusi tyhjyyttään päivänäytöksen aikaan, meidän lisäksi oli vain muutama muksu. Me ja muut...

Bokon "reipas" tallivahti Albin. Pakko oli ottaa kuva miten nohevasti herra tekee töitä...

Juhannusta, pika-trippiä kotona ja paluu arkeen.

Juhannus oli ja meni.
Evan kanssa käytiin Merjan luota lainaamassa grilli, iskettiin hiilet hehkumaan ( ensiksi tajuttiin, että hiilet+sytytysneste löytyy vaan mistäs sytytin. Eikun autoon hakemaan Toivosen residencestä sytkäri. Sitten grilli leikki syttymis-sammumista ja viimeinkin tunnin kiroilun jälkeen ruuat tosiaankin saatiin valmistumaan ), avattiin punaviinipullo ja tadaa, kyllä tuli hyvää ruokaa :) Pitkästä aikaa join lasillisen alkoholia punaviinin muodossa, risti seinään! Myös espanjalainen eläinlääkärimme Miguel kävi pienellä lasillisella ennen Norrbyn (siittola) menemistä. 
Maanantaina lähdin iltalennolla pikavisiitille Suomeen, takaisin tulin jo keskiviikkona. Tiistaille oli monenlaista ohjelmaa, joten asioita hoitaessa meni tämä reissu eikä oikein muuta ehtinytkään. 
Harmitti vietävästi vaan arvatkaas mitä? Minulla on vkolla 29 muutama päivää vapaata, joten silloin sinisillä siivillä kohti Savoa. Can't wait!
Kummasti se piristää, kun tietää loman odottavan edessä päin, hymyilyttää vain ajatellessa. Mökille haluan pyörähtämään, Matkuksessa olisi kiva käydä vaikka vain katselemassa, nähdä kavereita ja perhettä, relata. Kaikkea muutakin, mitä? :)
Syksyn suunnitelmia tehty ja alustavasti varmisteltukin, mutta niistä ei vielä täällä julkisesti sen enempää...

Talo ollut täällä kuin eläintarha kera koiran&kissan, mutta kismoilta olemme välttyneet. Myös me ihmiset ;) Merjan koira Albin oli reilun viikon hoidossa, Evalla tuli kissa-Jansson mukanaan. Nyt Albin jo kotonaan, mutta Jansson jäljellä.

Hellettä riittänyt täällä vaikka muille jakaa. Auringosta tykkään ja kesä on kivaa aikaa vaan perhana, miten liian kuuma on sitten liian kuuma. Piste. Jos kuumuus alkaa häiritä unia, niin silloin ON oikeus valittaa ;)