Kuvapäivitys osa 1.

...huomenna jatkuu osalla 2...

Yläkerran makuri.

Olkkari.

Keittiö.

Olkkari toisesta kulmasta.

Miun tupa :)

Etupihan näkymä.

Look who's alone now, it's not me.

On se vain mieltä lämmittävä tunne tajuta miten moni minua tuonne Ruotsiin takaisin odottaa.

Jotenkin olen kuitenkin loppupelissä erakko-luonne enkä yltiösosiaalinen: monesti tuntuu, että päivän aikana tulee kommunikoitua ihmisten kanssa aivan tarpeeksi eikä aina jaksa iltaisin ottaa luuria käteen soittaakseen  kysellen kuulumisia eikä aina jaksaisi vastatakaan puhelimen soidessa. 

Silti tämäkin erakkopeikko hymyili puhepimen piippaillessa "välkommen tillbaka"-viestejä (suomeksi: tervetuloa takaisin).

Eilinen päivä meni kuin siivillä ja muutenkin aika maanantaista alkaen, kun iltapäivällä sain päätettyä Ruotsiin lähdöstä. Tiistaina vietettiin pienten poikien (ja noh, okei, isommankin) kanssa laatuaikaa, keskiviikkona järjestelin Kelan yms. kanssa asiat kuntoon ja moikattiin pikaisesti Niittarin väkeä, minkä jälkeen Varkauden kautta Kermaan muutamaksi tunniksi. 

Eihän siinä enää oikein uni tullut, kun odotti koko ajan kellon kulkevan klo 01.00, jolloin piti hiippailla alakertaan vetämään kahvia naamaan. Puoli kaksi iskin Toyotan tulille ja matka kohti Turun satamaa alkoi yllättävän iloisissa tunnelmissa: olisi luullut kahden kuukauden kotona olon jälkeen lähdön tulevan vähintäänkin ristiriitaisissa fiiliksissä vaan toistaiseksi olo on ollut iloinen, odottava ja rauhallinen. Hyvä näin :)

Kuortissa pysähdyin happihyppelylle, sen verta alkoi silmät luppasemaan. 

Ennen Mikkeliä muuten räpsäytin kameran enkä edes pahasti ajanut yli: 80km/h alueella 95km/h mittarin mukaan, mikä valehtelee jonkin verran. Mikkelin toisella puolella katsoin nopeusmittarista saman ajovauhdin eli kruisailin näyttöä kohti mittarin mukaan 95km/h ja mittari näytti 88km/h. Saas nähdä tuleeko huomautus vai mikä, vai ei mitään, kun tuosta kai lasketaan vielä se +-3. Noh, katsellaan... samapa tuo oikeastaan, ei jaksa välittää.

En ole koskaan muuten ajanut noin hiljaisella tiellä, Lahden moottoritiekin oli tyhjä. TYHJÄ!! Oikeastaan oli pelottavaa kuinka hiljaista siellä oli, muutama hassu auto tuli vastaan, muuten sai mennä ylhäisessä yksinäisyydessä.

Turun satamassa olin seitsemän aikaan. Aamuaurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, oli keväinen tuntuma :) Laivaan lastausta sai odotella aika pitkään, alkoi jo kiristellä ja pissittikin mielettömästi. Hyttiä piti sitten vielä etsiä ja hakea, mutta löytyi viimein muutaman turhan mutkan jälkeen.

Ai joo, laivaankin ajaminen oli mielenkintoista, kun mentiin kyljestä (juu-uu, V-kirjaimen kohdalta) pienestä oviaukosta sisälle. Mietin jo jääkö peilit eri matkaan :D

Turun satama klo 7.00

Ahvenanmaan satamassa.

Hytissä otin aamupalan jäljiltä muutaman tunnin unet, jonka jälkeen innostuin käymään vielä päivällisellä. Nyt viimeiset pari tuntia olen vain surffaillut netissä ja odottanut milloinkahan mahdetaan olla perillä Tukholmassa. Siitä vielä etsimään oikeaa reittiä Ekeröön. Aamulla viimeisen tiedon mukaan töihin!

Oli ihan hyvvee ;)

Saatoin käydä taxfreessä...

Ekerö :)

Ensi yönä Toyotan nokka kurvaa kohti Turun satamaa, Tukholmaa ja lopulta löytää tiensä Ekeröön: sieltä löytyy Ruotsin jalostuksen helmi, Boko-stables :) 
Matkaa Tukholman keskustasta kertynee noin 45km perille, missä odottanee mukava talo sekä tallilla vastaan ottamassa kaverini Merja. Kivakivakiva! Työaika ei sinänsä ole pitkä, lokakuun loppuun asti ja siitäkin on puhetta ollut jo ensisijaisesti olisin ainakin elokuun loppuun ja jos haluan, niin pystyvät työllistämään lokakuun lopulle. Varsat on vieroitettu silloin ja isketty pihatoihin, jolloin hommat vähenevät radikaalisesti eli time to go home!

Isken kuvia tänne, kunhan pääsen perille kuvailemaan ja hei, hinta EI ole esteenä tulla käymään! -> Oma autopaketti (sis.hytin) maksoi 46epäivälaivalla, joten...;)

Sitten kyllä aivan varmasti olen taas marras-joulukuun tekemättä mitään, lomailen. Olen muuten hakenut klinikkaeläinhoitajaksi kouluttautumaan, joten voisitte ystävällisesti pitää peukkuja pystyssä josko siihen pääsisin :) Alkaisi syyskuussa monimuoto-opintoina, joten valtaosa opinnoista on työssäoppimista. Kestäisi mielenkiinto todennäköisemmin paremmin yllä.
Ammattikorkeakoulua olen paljon pähkäillyt, mutta perhana vieköön, kun se ottaa niin monta vuotta ja vähän mietityttää klaaraisinko toista kertaa pääsykokeita. En varmaan :D Noh, anyway Joensuuhun on haettu paikkaa fysioterapian koulutusohjelmaan, mutta en elättele turhia toiveita. Sellainen zänssi on, että Suomeen palattua hyppään porukan mukaan nk. polkuopiskelijana, jonka opiskelemat opintopisteet saa hyväksiluettua kouluun päästessä. 
Noh, sen näkee sitten, mihin elämä suuntaa. E jaksa stressata tai suunnitella liikoja. Kait se elämä johdattaa :)

Pitkästä aikaa päivitystä :)

Blogin kirjoittajan laiskuuden vuoksi tekstiä ei ole aikoihin syntynyt, mutta paljon on TAPAHTUNUT :)

Muutin helmikuun alussa takaisin koti-Suomeen! Elliotin kanssa viiletettiin Corollalla läpi Suomen, melkein voisi sanoa, että tukka putkella kotia kohti. Jari saapui silloin Almungeen auttamaan pakkailussa lainattuaan kaveriltaan pakettiautoa: auto muuten näytti alkuun toooosi isolta vaan niitä tavaroita sinne tunkiessa alkoikin tuntumaan aika pieneltä ja loppupelissä jonkin verran tavaroita heitettiin roskiin sekä jätettiin varastoon seuraavalle (esimerkiksi terassin kalusteita ei ollut mitään zänssiä tuoda). 

Laivamatka meni taas näppärästi. Elliot on niin kiltti matkustaja, että Jarikin ihmetteli/yllättyi. Rekkoja tuo pieni kaveri kummissaan katselee, häntä vain viputtaa sekä pyörii mahdottomasti! Huiskuhäntä.

Äiskällehän me tehtiin mahdoton källi, kun ei kerrottu tulosta ollenkaan. Jari oli heittänyt kaksikon eli Taavin&Artun Niittarilla ja pohjusti vielä sanomalla, että tulee käymään Ruotsissa ;) Kotimatkalla kilautti vielä Kuortista hakevansa pojat siihen ja siihen aikaan: olisittepa vain nähneet mammulin ilmeen, kun tyttö pärähtikin ovesta sisään eikä Jahvetti! Hehheh :D

Kotona on olllut kiva olla. Poikien kanssa on paljon ulkoiltu, muutaman kerran käyty kaupungilla sekä kavereita nähty. Taavi-Topi kävi Joensuussa Kivuton-nimisellä eläinklinikalla hammashuollossa: hammaskiveä otettiin pois sekä yksi heiluva hammas (joka oli muuten ylimääräinen!). Toimenpide meni hyvin ja poitsun fressi hengitys yllättää nykyään kaikki, jotka tottuivat siihen hapen-ympäriltä-varastavaan-hajuun ;)

Jännä muuten vaikka olisi mahdollista nukkuia tyyliin päivät, niin aika hyvin olen heräillyt viimeistään 9. Tänään jopa 5 Jarin lähtiessä töihin, mutta tällaisina päivinä aika tuntuu poikien kanssa ollessa liian pitkältä: varsinkin nyt, kun ollut flunssaa sekä vlopun kruunannut oksennustauti! Jarin loma sekä meidän lomasuunnitelmat viime viikon osilta menivät totaalisen mönkään molempien sairastellessa. Mulla varmaan vielä koko hemmetin lenssu pitkittyy tuon em. oksennustaudin takia. Hyi helvetti!

Aamulla oli -22, joten uuni lämpiää kovaa vauhtia. 

Näin se Arttuli nukkuu mamman tyynyn "takana".

Taavi lenkillä leikkimässä piilosta...

Elliot väitti, ettei ole rikkkonut pupua, mutta jäiköhänVÄHÄN kiinni itse teossa? (huomaa suusta roikkuva  vanu)

Näin ne pojat toimeen tulee :)

Eilen -22 ja tänään +1.

Herrinjee, miten kelit vaihtelevat. Eilen aamulla olin NIIN iloinen pakkasmittaria vilkaistaessa ja samalla hymyillessä vapaan viikonlopun kunniaksi, että Lisa-riepu tuolla pakkasessa taluttelee sormet jäässä hummia sisälle&ulos. Minä se vain siirrän peiton ja tyynyn sohvalle ja vetäisen peiton takaisin korviin. Iso kahvikuppi vain kouraan, niin avot! :)

Tänä aamuna onkin sitten upea auringon paistessa kera plussa asteen! Ulkona tuntui todellalämpimälle koiraa ulkoiluttaessa, ei edes tuulen virettä käynyt. Ihana ilma suoraan huutaa jalkoja lenkille, muttei jaksa ihan vielä... sitten vähän myöhemmin.
Mites Suomessa? Ilta-Sanomista huomasin, että Etelässä pitäisi olla (vai oli?) todella kylmää verrattuna Pohjoiseen? Rikottiinko pakkasennätyksiä tälle talvelle?

Täällä ollut muutoin hiljaiseloa. Ei oikein ihmeitä tapahtunut. Solvallassa käytiin hiitillä keskiviikkona Lillin kanssa, joka ei kamalasti häikäissyt. Arska sai kilarit jostain höpöhöpöstä perjantaina ja riehui käytävällä niin, että veti kahdesti nurin... hmm, muuten ei ihmeitä ;)

Linn oli eilen viettämässä tyttöjen iltaa. Käytiin pizzat, sipsiä ja namia (jep, se siitä karkittomasta tammikuusta) sekä syötiin aivan jumalaista suklaakakkua kermavaahdolla! Oijoi, vieläkin tulee vesi kielelle...

Uusivuosi polkaistu kunnolla käyntiin.

Olisihan tämä vuosi toki voinut paremminkin alkaa kuin vääntämällä nilkkansa solmuun, mutta don't worry: pääasia, ettei mitään murtunut tai pahimmassa tapauksessa mennyt nivelsiteitä poikki.
Nopeasti lähti kuntoutumaan vaikka ensimmäiset päivät olivat yhtä hemmettiä eikä oikein tiennyt miten päin pitäisi, kun ei kärsinyt varata painoa, ei kääntää, ei nostaa väärässä asennossa eikä ollut helppoa taiteilla Elliksen kanssa ulkona: suksisauvat käsissä, flexi köytettynä mahan ympärillä, kengissä hirrrrmuiset hokit (nii-in, kun eka löytyi semmonen kenkä minkä tuon turvonneen nilkan ympärille saa :D ), silti jokaista askelta piti varoa ja tavallaan etukäteen latautua mille kohta tuntuu.
Nooh, siitä selvittiin. Kinesioteippaus oli aivan mahtava juttu, vaika sitä alkuun epäilinkin! Teippauksen saatua menin jo töihin ajamaan hevosia päivittäin. Ei koskenut yhtään. Suosittelen.
Jatkossa lääkäri suositteli kirkasta otsalamppua tai nilkkatukea tai varovaisuutta ;) Olin vain, että jepjep. Tahallaanhan sitä hepan kakkaan kaatuu. Perkele :D

Heti pölähtämisen jälkeen otettu kuva. Vielä asiallisen kokoinen vaan tuosta se kasvoi kuin Pinokkion nenä.

Kulunut viikko on ollut normaali niin työn kuin treenin merkeissä. Kesää kohti mennään ja massun pömpötys selvästi laskenut. Käsissä alkaa erottua lihasta, samoin kuin olkapäissä. Mukavaa katsoa mille alkaa kesän korvalla näyttämään, saako kiinteytettyä itsensä, kuten suunnitelmissa on vai käykö perinteiset: namia naamaan ja läskit roikkumaan. Ei haettoo yhtään ;)
Äh, molempi parempi. En jaksa stressata kiloista. Mielenkiinnosta vain lähinnä olen ryhtynyt kokeilemaan kuinka paljon peruspainoilla kotitreeninä saa kroppaa muokattua.

Miten muuten, tekikö kukaan uudenvuoden lupauksia tai valoiko tinaa? 

Uusi vuosi, vanhat kujeet ja ehkäpä jotain uuttakin.

Huomenta :)

Siinä, missä muut innostuivat eilen ottamaan uuden vuoden vastaan alkoholin, tinojen, hyvän seuran&ruuan kanssa, minä mieluummin vietin koti-iltaa pienen Elliotin kanssa. 
Lähdettiin heti töiden jälkeen lenkille, jotta ehditään ennen rakettien paukkamisia takaisin kotiin. Mukava lenkki olikin: leikkien pompittiin, hypittiin, juostiin, käveltiin ja joku nimeltä mainitsematon lopulta laahustikin metsän keskellä, kun tiemme vei pienelle metsäkummulle tutkimaan peurojen, pupujen sekä hirven jälkiä! Hirven jäljet olivat itse asiassa melko tuoreet, hienosti oli metsän kuningas kahden ojan yli painanut tiellään kohti ääretöntä ja sen yli. Kummastutti vain miksi otus oli eksynyt tänne "asutuksen" keskelle? 

Täältä se oli tullut ja tuonne se meni.

Muuten, ne lumet, mitä täällä oli HIRVEÄSTI... Nooh, eipä ole enää. Maata jo paaaaljon näkyvissä joka puolella ja lunta jäljellä -villisti veikattuna- 3cm. Kiitos vesisateiden! Nyt se hevosten kurajalka-show alkaa jälleen, samoin kuin kadonneiden kenkien metsästys. Puhumattakaan kuratassu-Elliotista :D Eipä naurata edes vähäsenkään ;)

Kulunut vuosi on siis takana. Mitä siitä jäi käteen, mitä kohokohtia oli?
* Muutto toiselle paikkakunnalle. Märstasta Almungeen.
* Uusi työ. Työpaikan vaihtaminen oli täysin oikea ratkaisu, vaikka alkuun pelotti!
* Elliot-ensilempi saapui meidän perheeseen <3
* Ensimmäinen V75-voitto hoitajana ja finaalikakkonen.
* Anna-ystäväni häät, joissa sain kunniatehtävänä olla kaaso.

Siinäpä ne tiivistettynä olikin. Mitäs muiden vuoteen mahtui? Aina sinne sekaan muuten mahtuu raivoa, kiukkua, yksinäisyyttä, onnellisuutta vähän turhistakin asioista (kuten meikäläisen harmoninen hetki kiven päällä istuen, kun meinasin nukahtaa tuonne metsään, hehheh), ilon kyyneleitä, ahdistusta ja paljon, paljon miettimistä mitä tulevaisuudessa tekisi enkä totta puhuen sitä kysymystä ole saanut avatuksi vieläkään. Vaihtoehtoja on, useitakin. Hiljalleen alkaa se koulun penkkikin kiinnostaa, mutta lähinnä SEN alan valitseminen on ns. SIKAVAIKEETA :D 
Vielä onneksi on reilut pari kuukautta aikaa pohtia mihin alalle koettaa hakeutua pääsykokeisiin. Sitten voipi ahdistaa!

Ai joo, kuluneen vuoden aikana opin,että KAHVI ON VASTAUS KAIKKEEN...ainakin melkein.