Joulurauhaa.

Lunta on satanut koko päivän hiljalleen, mutta tällä kertaa vitutusraivotusmaximus-kynnys ei ole ylittynyt. Miksikö? Koska tänään illalla ( kröhöm, siis tarkennettuna reilun tunnin päästä!! ) vihreän tykin, jota Pörriksi kutsutaan, nokka kääntyy kohti Kapellskärin satamaa ja SUOMEA :) Yippiyaiyei! On tätä tuassiinsa odotettukin.

Työrintamalla ei ihmeitä PAITSI tänään hoitaja&valmentaja hautasi Ranskan reissun kokonaan mielestään. Jalka reagoittaa ruunalla vaan varsinaista syytä ei löydy. Ei ole järkeä lähteä riskeeraamaan vieraaseen maahan mitään -ehtii sinne ensi vuonnakin ja sitä ennen kesäradoilla löytyy Ruotsistakin Jokerille hyviä lähtöjä. Nyt keskitytään kuntouttamaan ja rakentamaan pohjaa tulevalle starttikaudelle. Positiivisin mielin tietenkin!
Nyt on muuten tullut täyteen 7vkoa, kun olen edellisen kerran raveissa käynyt. Tuntuu oudolta! Seuraavan kerran mulla taitaakin olla starttihevonen vasta maaliskuussa. Hassua... siihen asti saa tehdä normaalia päivätyötä. En pistä vastaan yhtään, täytyy vaan keksiä enemmän aktiviteetteja ja nähdä kavereita, niin ei aika käy pitkäksi.

Enempää ei malta höpötellä tässä nyt, pakko alkaa iskeä Pörriä lämmittimen nokkaan ja tavaroita autoon. Finland, here I come!

Ai joo, HYVÄÄ JOULUA!!!!

Sunnuntairatsastus :)

Olipas pitkästä aikaa kivaa pompata satulaan! Hevonenkin oli niin kaunis -kuin satuolento pitkän, punaisen harjansa kanssa.

Jossain kaukana Seglingen metsätiellä, Lisa ja Ville johtaa joukkoa..

Kiitos kiltti ruuna!

Joulukuun puolessa välissä mennään!

Kuukaudet menee kamalaa vauhtia ohitse! Havahduin vasta eilen ajatukseen, että reilun viikon päästä on joulu ja taas kauan odotettu muutaman päivän loma :) kivakivakiva. Ainoa vain, ettei minulla ole hamstrattuna yhtä ainutta joululahjaa kenellekään, noloa... Onneksi vielä ehtii hakea jotain pientä mukavaa Uppsalasta vaikka huomenna. Pörrikin haluaa uuden pyyhkijän, kun innokas lumien pyyhkijä-Taru täräytti koko pyyhkijän irti kuskin puolelta. Ottakaa siis minusta mallia :D

Töihin ei kuulu kurjuutta kummempaa. Äh, oikeasti aivan hyvin on mennyt ja päivät nopeaan. Tietty harmittaa miten nopeaa pimeys tällä hetkellä tulee, mutta eikös sitä valoisuus ala pidentyä kukon askeleen verran ensi lauantaista alkaen?! Viisaammat selvittäköön.
Lisan kanssa ollaan metsälenkillä pöllyytetty hevosia melkein päivittäin. On se mukava tunne, kun raahtii laskea välistä kunnon reipasta mäkeen menemään: hevosetkin suorastaan odottavat spurttaamista satsaamalla mäkien alla. Hupsut :)
Jokerin jalka kuvattiin sekä ultrattiin keskiviikkona eikä sieltä mitään dramaattista löytynyt :O Vähän ihmeissään tässä kaikki ovat olleet miksi ihmeessä sitten turpoaa niin ruman näköiseksi. Ruuna treenaa nyt normaalisti ja jos löytää toppformin ennen Winter Meetingin päättymistä, niin luulenpa, että Ranskassa pyörähdetään tammi-helmikuussa. 

Pikku-Huntterin kanssa lähdetään tulemaan kohti Naantalia ensi perjantaina. Yölaivalla yli meren, aamulla 6.30 satamassa ja siitä sitten Pörri hyökkäämään kohti Savoa tehden mahdollisesti "pienen pienen mutkan" Lumenen tehtaalle sekä Kirkkonummelle Lepe-tädin luokse ! Mahtaa matkan teko kestää... 
4 päivää saan olla, joten joulun saa viettää kotona. En oikein osaa itse mitenkään juhlistaa joulua, kun en edelleenkään ole löytänyt sitä joulu-fiilistä. Tuleekohan sitä ollenkaan? 

Huomenna muuten nousen satulaan 8kk:n tauon jälkeen! Lisan kanssa mennään "maastovaellukselle" jonnekin Seglingen metsiin. 

Kuva-arvoitus: missä Elliotin pää on? :D

Näin meillä aurataan tie pihaan.

Hei kuuraparta! :)

Vilkaistiin ikkunasta näkyykö pakkasukkoa...

-19! Kääk. Tuntui aika freshiltä  ja nopealta herätykseltä, kun pitkikset jalassa pihalle pomppi Elliotia pissittämään. Ei jääty turhia postilaatikoita tai peltoa ihastelemaan :D
Omalla tavallaan kaunis keli: raikas, aurinko koettaa paistaa jostain tuolta kaukaisuudesta, mutta sen tuoma valon määrä on aika rajallinen tällä hetkellä. 

Eilisen varalle olin suunnitellut paljon kaikkea, mutta tunnustettakoon, että päivä meni suurimmaksi osaksi vaakatasossa sohvalla läppäri sylissä. Supernaturalia katsoin lähes koko päivän ja kaupasta piti hakea pari pekaanipähkinäviineriä (sairaan hyviä!!) iltapäiväkahvin seuraksi. Elliotin kanssa kävin vain pienen lenkin, mutta juniori ei siitä itsensään ottanut. 
En tiedä johtuuko kylmästä vai mistä, mutta hirveä makeanhimo ollut monta päivää! Koko ajan pitäisi vain mussuttaa jotain suuhun, kaksin käsin. Nälkä ei periaatteessa ole, mutta siltikin pitäisi vain saada mussuttaa jotain eikä kylläisyyden tunnetta tule. Outoa?

Supernatural jännittää! Elliotin takaa on turvallista möllötellä läppärin ruutua.

Huoh, pari viikkoa enää jouluun! Ristiriitaiset fiilikset. En oikein enää aikuisiällä osaa odottaa joulua, tuntuu kuin se olisi vain päivä muiden joukossa. Ainoa, että saa syödä ihan mielettömästi kaaaaaikkea hyvää :) Kaikki turha hössötys, mikä sen ko. päivän ympärille on rakennettu vuosien varrella on mielestäni kaukana siitä joulun oikeasta tarkoituksesta: joulun pitäisi olla kiireetöntä, stressivapaata, huoletonta, läheisten ihmisten kanssa seurustelua ja ajanviettoa, hyvää ruokaa... yms. 
Nykypäivänä kuitenkin tuntuu, että joulu on mennyt materialistiseksi. Kilpailu lahjamäärästä sekä -laadusta tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi, jouluvaloja viritellään pitkin pihamaita äärimmäisyyksiin saakka, äidit raatavat yön&päivän kanssa jouluruokia tehden kamalan stressin kanssa ja lopulta päätyvät rättiväsyneinä ruokapöytään aattoiltana tekohymy kasvoilla.. Tämäkö on joulun tarkoitus? (mikä on joulun tarkoitus? mietittekö ollenkaan joulua Kristuksen syntymäpäivänä?).
Minulla on onneksi joulun aikaan muutama päivä vapaata ja tulen silloin Suomeen :) Huippua!

Hymyä :D

On hanget korkea nietokset..

Talven ihmemaa!

Ja silleen... Korkeat on joo. Voin kertoa, että huumori ollut koetuksella lumikasoja työnnellessä hemmettiin asti: kinosta toisensa perään, korkeammalle ja korkeammalle. Eikä riitä, että kotipihassa joutuu lapioimaan apinan raivolla vaan töissä ollaan jouduttu Lisan kanssa puskemaan tarhojen edustoja auki, että portit aukeavat ja lapioimaan tietä lantalalle, varastohallille, kävelytyskoneelle jne. eli niihin paikkoihin, mihin traktorilla ei pysty ajamaan ja mönkijä ei enää noita eilisen myräkän kasoja jaksanut työntää. Prkl!

Tallilta tarhoille päin. Itketti ja nauratti vuoronperään ennen traktorin tuloa. Epätoivoa ilmassa?

Eilinen lumimyrsky olikin aika pelottava! Teitä ei ehditty auraamaan, lentokentät joutuivat sulkea kiitoradat, koulut menivät aiemmin kiinni, yleiset kulkuneuvot jäivät parkkiin... mitähän vielä? Kolareita oli siellä sun täällä, mutta käsittääkseni useita kuolon uhreja ei ollut. Eilen aamuna oli tullut lunta ihan tarpeeksi, mutta tänä aamuna oli vähintään saman verran. Meillä meni töissä 6h lapioidessa/kolatessa reittejä auki hevosille ja kyllä, voin kertoa, että usko meinasi loppua! Kroppa huusi apua, vasen käsi tärisi heikkouttaan ja päässä kihisi raivo viimeisiä lumia lapioidessa. 

Tämä näkymä sai melkein heittäytymään hankeen risti-istuntaan miettien minnehän suuntaan lähtis menemään.
Lumityöt oli  tehty edellisen kerran eilen illalla ja sama määrä lunta heitetty hemmettiin.

Jossain vaiheessa päivää iskostui vielä tajuntaan "zädäng, kotona sama homma edessä". Kovalla itse-zemppauksella, lapio kädessä kotiin tallustellessa katselin ympäriinsä ja tuossa pihatiellä se iski: EN JAKSA. EN MILLÄÄN. SATAKOON VAIKKA TUHAT METRIÄ LUNTA JA HAUTAUDUN SEN ALLE PIENEN MÖKKINI KANSSA, NIIN IHAN SE JA SAMA. OLKOON. ANTAA TULLA VAAN LISÄÄ SITÄ TUNTA. EN VÄLITÄ!!! :D
Muutaman lapiollisen hetkellisen depression jälkeen pihamaalta heittelin lunta pois, mutta sitten ei ihan oikeasti kädet enää jaksaneet. 
Annoin periksi. Otin Elliksen kainaloon, menin sohvalle, vedin peiton korviin ja kirosin hiljaa :D

Hetken lepäiltyä käytiin lenkillä ja nostelin vielä painoja. Lumilapioon en koskenut. Ehkä huomenna... samalla, kun etsin Pörrin kinoksesta. Noinkohan tuo alkoi talviunille?

Hrr!!!

-22!!!

Repikää huumoria siitä sitten ;) Tuntui aika karulta, kun plussakeleistä täräyttää lähes varoittamatta kerralla tuonne -20 asteen "paremmalle" puolelle. Onneksi pelkään tuota kylmää niin paljon (montakohan kertaa tuolla kärryillä on palelluttanut sormet, varpaat, naaman... ei jaksa edes laskea), että heti ekojen pienten pakkasten aikaan kävin ostamassa nipun sormen lämmittäjiä, rukkasia, paksuja sukkia ja tärkeinpänä: kunnon talvikengät hyvällä vuorella! Ei muuten paleltanut juuri lainkaan. 
Tosin, tunnustettakoon, ettei minun tarvinnut ajaa yhtä ainutta hevosta -> TJ ajoi kaikki minun treenattavat tänään :D Lisa-riepu joutui ajamaan kaikki omansa ja varmasti palelsi ihan perkuleesti.

Ja sitten mysteeriin: Jokerin jalka täysin sula&normaali aamulla. Kuin kynällä olisi piirretty. Ota tästä sitten selvää... mielenkiintoista nähdä mitä ultra keskiviikkona kertoo meille daijjuille. Siihen saakka ihmetellään ja kummastellaan :)

Siellä "korpikuusen kannon alla" on pikku-Tarun tupa.

Vitutusraivotusmaximus.

Jaahas, kulunut viikko piti sisällään niin nega- kuin positiivisia asioita. Kummallas aloitetaan?
Hmm, otetaan ne positiiviset ensiksi:
* Jari tuli torstai iltana. Huippua! Kivaa oli ja ON nähdä pitkästä aikaa ja viettää aikaa yhdessä. Eilen käytiin Uppsalassa kaupoilla kovan lumisateen saattelemana. Tänään puolestaan sain apumiehen töihin mukaan ja työt olikin näin ollen tehty klo 11 mennessä. Vielä, kun sain Jarin ylipuhuttua hakemaan pizzat meillepaikallisesta, niin MÄTTÖlauantai voi virallisesti alkaa! Däääm ;) :D

* Elliot jää kotiin ja olisi lähtenyt itse asiassa mukaan Ranskaankin. Mietin&vatvoin koko viime viikon päätyen lopputulokseen, että Elliotin paikka on siellä, missä minunkin, joten olisi lähtenyt mukaan. Olen vain niin takertuja luonne, että olisi tuntunut kuin pala minusta olisi revitty pois jos Elliot olisi Suomeen lähtenyt Jarin mukana sunnuntaina. Ja tiedän kyllä, että hoito olisi varmasti ollut ensiluokkaista, vaan siltikin olisi jäänyt kamala, tuskainen ikävä pienen pojan perään. I LOVE <3

* Lilli-tamman kanssa vietin tiistain klinikalla ja ei löytynyt rtg-kuvista mitään dramaattista. Kuitenkin treenipaussia etupolvien takia, mutta paranee ( kysymys onkin kuinka kauaksi aikaa ja miten aletaan vahvistamaan ko. polvia, jotta saadaan kilpahevoseksi. Ou jee... ).

* Arskan ruunaushaavat parantuneet niin hyvin, että laskin reipasta muutaman kierroksen radalla perjantaina. Käytöskin muuttunut huomattavan paljon parempaan lyhyessä ajassa. Miellyttävää touhuilla nyt sen kanssa, kun jokaiseen asiaan ei ole heti pistämässä vastaan.

* Lunta on tullut! Paikat näyttävät niiiiin puhtailta ja hevoset kanssa! Ihana, ihana, ihana! Winter wonderland!

Siinäpä ne hyvät uutiset olivatkin... Sitten negatiivisiin. Plaah.

* Jokerin jalka. Ei hyvä. Ei sellainen, millä lähdetään Ranskaan kilpailemaan talveksi. Mietitty ja pähkäilty tätäkin päätyen lopputulokseen, ettei sinne asti viitsi lähteä naurattamaan ihmisiä. Ensi viikolla ultra, jolla mahdollisesti haudataan viimeinenkin zänssi Ranskaan lähdön suhteen. Nyt lähteminen tyyliin 1% luokkaa, joten aivan olematon. Hieman on vituttanut.
En voi sanoa olevani oikeastaan pettynyt: tähän on vuosien varrella pääkoppa koulutettu. Koskaan näiden eläinten kanssa ei tiedä, missä vaiheessa jokin kohta reagoi -sehän on selvää, että ennemmin tai myöhemmin näin käy. 
Jokaisella on rajallinen määrä kestävyyttä jaloissa, mihinkä on vaikuttanut kuinka varsana hevosta on rakennettu ravihevoseksi ts. millaiset pohjat siihen on silloin luotu. Yksi harha-askel treenatessa/tarhassa ( liukastuminen riittää jos tarpeeksi huonoa tuuria) siihen, että esimerkiksi hankoside sanoo POKS. Näin helppoa se on. 
Traumaperäiset vammat ovat luonnollisesti helpompi kursia kuin rasitusperäiset, mutta molemmissa tapauksissa hevonen voidaan "parantaa". Aikaa se vie viikoista kuukausiin, eli ei tapahdu hetkessä, mutta toipuvat prosentuaalisesti hyvin.
Tällä hetkellä en tiedä vielä mikä Jokerilla on reagoinut, mutta veikkaan hankositeen alahaaraa. Katsotaan kuinka väärässä olen, kun eläinlääkärimme Nisse saapuu ultran kanssa ensi viikolla. Omalla tavallaan mielenkiintoista, toisaalta vituttaa..mutta tätähän tämä on ;)

* Joutuu taas omalta osalta miettimään mitä tekee. Kuinka kauan täällä vielä olen. Olin jo niin suunnitellut, että Ranskassa hankkii sen verran hyvin, että tulisin sen jälkeen kotiin ja hyvällä omallatunnolla voisin hetkeksi jäädä kotiin, pariksi kuukaudeksi, ennen kuin alkaa edes funtsimaan mitä alkaa tehdä: nukkuisin pitkään, ulkoilisin koirien kanssa, näkisin perhettä&kavereita jne. jne. Vaan nyt! Joutuu sitten taas alkaa kelaamaan mitä tässä oikein meinaa. Että tykkään...