Päivän teema tulikin esille edellisessä.
Moni kuittaa unelmat olankohautuksella todeten niiden olevan puppua ja ajanhaaskausta. Vähintään yhtä monelle unelmointi on yhtä tärkeää kuin hengittäminen.
Tietyn tyyppisten ihmisten mielestä unelmat ovat mielikuvituksen tuotosta vailla realismia, säälittävien/heikkojen ihmisten päässä luotu pakohetki todellisuudesta. VÄÄRIN!
Unelmat, mitä ne sitten ovat? Jokaisella meillä on varmasti omat unelmansa: joku unelmoi hienosta ammatista tai vapaasta viikonlopusta, toinen uudesta omakotitalosta ja kolmas, joku yksinäinen, kaipaisi vain rinnalleen seuraa.
Mietitäänpäs pikku-lapsia, jotka ovat unelmoinnin mestareita eivätkä pelkää sanoa niitä ääneen. He haaveilevat jonkun tavaran saamisesta, synttärijuhlista, satuolennoista... aivan kaikesta, vain mielikuvitus on rajana!
Toisilla unelmointi tulee tiensä päähän jo varhaisessa vaiheessa, jotkut taas osaavat (saavat?) jatkaa unelmointia läpi elämänsä.
Unelmien suurin tappaja on yhteiskunta. Eletään asetettujen sääntöjen mukaan niin töissä, koulussa kuin kotonakin, että jossakin vaiheessa huomataan olevamme vain pieni pala kokonaisuutta jota muut pyörittävät. Masentavaa!
Unelmointi tarvitaan. Se auttaa meitä menemään kohti tavoitteitamme. Ilman unelmia elämästä tulee tyhjänpäiväistä, harmaata arkea. Unelman kuuluu olla tavoite (toki tietyissä realismin määrissä).
Unelmia ei tarvitse hävetä.
Onnellisuus.
Oletko onnellinen? Mitä tähän vastataan... Öö, kyyyllä? Ylipäätään on olemassa sanaton sopimus, ettei kysymykseen juurikaan voi antaa kielteistä vastausta. Keinohymy siis kasvoille ja vakuuttelemaan miten onnelisia sitä ollaan ;)
Onnellisuutta ei voi väkisin tavoitella, mutta voiko sen saavuttaakseen tehdä töitä? Lipuuko onnellisuuden tila kaueammas jos sitä kohti kurkottaa? Tulisiko vain odottaa, kunnes onni meidän ovelle kolkuttaa?
* Kreikkalaisen filosofin Aristotelen mukaan onnellisuus on päämäärä ja sitä ilman ei ole hyveellisyyttä. (Hyveellisyys = Ihmisen täysien kykyjen mukaan eläminen/toimiminen).
* Tal Ben-Shahar määrittelee onnellisuuden yleisenä mielihyvän ja merkityksen kokemuksena.
* Jaakko Muhosen mielestä onni ja onnellisuus ovat eri asioita. Onni on tilapäinen tyytyväisyyden tunne, joka syntyy jonkun tavoitteen saavuttamisesta. Onnellisuus on pysyvä eheä oleminen ja elämän asenne, se on onnea ilman erityistä syytä.
Voisiko tosiaan olla niin, että onnellisuus on kiinni asenteesta? Sitä jään miettimään.
Tavoitteellisuus.
Tavoitteet ovat tärkeitä. Ilman niitä(kin) ihminen on kuin vene ilman airoja. Ne saavat meidän ponnistelemaan pitkäjänteisesti kohti päämääriämme.
Tavoitteita on hyvä asettaa matkan varrelle kuin merkkipaaluiksi. Ne ovat mitä parhaimpia työkaluja matkalla päämäärään.
Otetaan esimerkkinä vaikka maratonin juokseminen, mihin kukaan ei sohvalla makaamalla kykene. Laitetaan tavoitteeksi käydä päivittäin pienellä lenkillä, hiljalleen juoksemassa joka toinen päivä ja lopulta tavoitteena on puolen tunnin juokseminen ilman hengähdystaukoja. Siitä se sitten lähtee! :) Tavoite on oikein käytettynä hyvä apuväline, kunhan opettelemaan käyttämään sitä. (tällä tarkoitan selkeiden tavoitteiden rajaamista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti