1. työviikko takana.

Onpas päivät hurahtaneet nopeaan! Tiistai oli vapaa ja nyt on viikonloppuvapaa. Ensi viikolla vain perjantai vapaa ja sitä seuraavalla viikolla tiistai+viikonloppu. Hassua aina katsella omia työvuoroja, tai siis hei: monellako hevosenhoitajalla Suomessa tiedätte olevan työvuorolistaa?:D
Tosi nopeasti viikko hurahtui ohitse. Tällaisena kuin jatkuu, niin syksyllä ollaan ihmeissään "joko on kotiin lähdön aika". Varsoja käsitelty paljon, tammoja käyty läpi ja esimerkiksi varsoilta kuvattiin kintereitä ( siis röntgenillä ) yhtenä päivänä.

Vettä on satanut muuten läpi yön, jatkuu vieläkin. Ei mitenkään kaatamalla, mutta tasaista tahtia. Vähän on lumikinoksia ollut jäljellä sekä varjoisissa paikoissa, mutta missä Merja asuu (metsän keskellä) yllättävän paljon... siellä ole ollut kuin pihatie sula. Eiköhän sekin korjaannu nyt. Inhottavaa vain, kun mutaa, kuraa yms. paskaa on joka puolella. Onneksi talossa on suurimmaksi osaksi laattalattia, niin helppo pitää puhtaana.

Albin tuli eilen hoitoon, vien maanantai aamuna Merjalle takaisin. Merjalla on yövuoroa maanantai aamuun saakka, niin Albin tuli tänne punkkaamaan. Kello on muuten 10.45 ja koira nukkuu sängyssä vieläkin, tässä olisi Remulille haastaja!

Huomenna pääsen niska-hartiahierontaan, IHANATA!!!

Skatteverket.

Lähetin Suomeen muuttaessa pitkän sähköpostin kaikkine koodeineen skatteverkettiin (verotoimisto), josta tulikin vastauskirjettä voida hyväksyä, koska en ole paikan päällä käynyt sitä osoitteenmuutosta tekemässä. Selitelty vielä miten epäluotettavaa sähköpostin välityksellä on ilmoittaa os.vaihdoksesta, koska ei voida varmistua henkilöllisyydestä. 

Tadaa, tänään, ekana virallisena vapaapäivänä otin sitten suunnaksi Sundbybergin skatteverketin: alkuun hirmuinen show kaikkine U-käännöksineen, että löytää oikean osoitteen, lopulta parkkipaikan sekä viimeisenä lippuautomaatin, että sen kaaran voi hyvällä omalla tunnolla kadun varteen jättää.

Sen perään katua eteen päin etsimään itse toimistoa. hetken vaeltamisen jälkeen sekin löytyi vaan oven avattua tuli tättärää-fiilis: olin varmaan ainoa valkoihoinen aika monen muun maalaisen keskellä. Jihaa! 

Hoo Moilasena hetken palloiltuani silmiin etsiintyi hylly, mistä löytää joitain papereita (ei tietty löytynyt, mitä etsin), sitten toinen hylly (ei siitäkään löytynyt oikeaa). Lopulta ahdisti niin paljon, että nappasin mukaani jonkun-sinne-päin olevan paperin ja lampsin tietokoneelle muka hyvin itsevarman oloisena (meinasin niin kuin löytää netin kautta sen oikean paprusen, kun ei sitä muuten tuntunut löytyvän). Vastapäisellä koneella oleva rouva totesikin sitte, ettei valitsemallani tietokoneella toimi tulostin, joten siinä meni sekin idea, kunnes... hah, joku oli jättänyt kaksin kappalein JUURI niitä papereita siihen tietokoneen vierelle pöydälle. Pahaa aavistamatta puoli vahingossa otin yhden niistä mukaani ja syösyin hirveää kyytiä sivypöydälle täyttämään lappusta suu messingillä. Olo oli NIIn ylpeä lappua palattaessa :)

Vaan eipä tässä vielä kaikki: eipä mennyt kauaa kuin Jari soitti, että juuri ne veropaperit, joiden perään olin papereita täyttämässä, olivat kuin olivatkin lähetetty Suomeen. Tattista vaan kaikki vaivannäkö :D Turhaan meni aikaa, lippuautomaattiin rahaa ja hermojen kiristelyä kaistoilla surffatessa. Onpahan katseskeltu Sundbyberg läpi päällisin puolin...

Töistä sen verran, että viihtynyt olen. Noin puooli seiska olen aina ollut tallilla, siinä sitten hetki vaihdeltu kuulumisia yövahdin kanssa. Työnkuvasta päivittelen enempi loppuviikosta :)

Kuvapäivitystä vol 2.

Albin Toivonen. Merjan poika.

Boko-stables.

Yläpihan varsallisia tammoja.

Orivarsa huilailee ruuan jälkeen :)

Oripihatto.

Early vauvan kanssa.

Orivarsoja.

4 päivää vanha Earlyn vauva.

Pojat.

Ja taas minun taloa.

Menhammarin kuntosali n. 500m päässä :)

Menhammarin portit.

Porttioven teksti :D

Olkkarin ikkunan näkymä: Menhammarin vuosikkaat.

Kuvapäivitys osa 1.

...huomenna jatkuu osalla 2...

Yläkerran makuri.

Olkkari.

Keittiö.

Olkkari toisesta kulmasta.

Miun tupa :)

Etupihan näkymä.

Look who's alone now, it's not me.

On se vain mieltä lämmittävä tunne tajuta miten moni minua tuonne Ruotsiin takaisin odottaa.

Jotenkin olen kuitenkin loppupelissä erakko-luonne enkä yltiösosiaalinen: monesti tuntuu, että päivän aikana tulee kommunikoitua ihmisten kanssa aivan tarpeeksi eikä aina jaksa iltaisin ottaa luuria käteen soittaakseen  kysellen kuulumisia eikä aina jaksaisi vastatakaan puhelimen soidessa. 

Silti tämäkin erakkopeikko hymyili puhepimen piippaillessa "välkommen tillbaka"-viestejä (suomeksi: tervetuloa takaisin).

Eilinen päivä meni kuin siivillä ja muutenkin aika maanantaista alkaen, kun iltapäivällä sain päätettyä Ruotsiin lähdöstä. Tiistaina vietettiin pienten poikien (ja noh, okei, isommankin) kanssa laatuaikaa, keskiviikkona järjestelin Kelan yms. kanssa asiat kuntoon ja moikattiin pikaisesti Niittarin väkeä, minkä jälkeen Varkauden kautta Kermaan muutamaksi tunniksi. 

Eihän siinä enää oikein uni tullut, kun odotti koko ajan kellon kulkevan klo 01.00, jolloin piti hiippailla alakertaan vetämään kahvia naamaan. Puoli kaksi iskin Toyotan tulille ja matka kohti Turun satamaa alkoi yllättävän iloisissa tunnelmissa: olisi luullut kahden kuukauden kotona olon jälkeen lähdön tulevan vähintäänkin ristiriitaisissa fiiliksissä vaan toistaiseksi olo on ollut iloinen, odottava ja rauhallinen. Hyvä näin :)

Kuortissa pysähdyin happihyppelylle, sen verta alkoi silmät luppasemaan. 

Ennen Mikkeliä muuten räpsäytin kameran enkä edes pahasti ajanut yli: 80km/h alueella 95km/h mittarin mukaan, mikä valehtelee jonkin verran. Mikkelin toisella puolella katsoin nopeusmittarista saman ajovauhdin eli kruisailin näyttöä kohti mittarin mukaan 95km/h ja mittari näytti 88km/h. Saas nähdä tuleeko huomautus vai mikä, vai ei mitään, kun tuosta kai lasketaan vielä se +-3. Noh, katsellaan... samapa tuo oikeastaan, ei jaksa välittää.

En ole koskaan muuten ajanut noin hiljaisella tiellä, Lahden moottoritiekin oli tyhjä. TYHJÄ!! Oikeastaan oli pelottavaa kuinka hiljaista siellä oli, muutama hassu auto tuli vastaan, muuten sai mennä ylhäisessä yksinäisyydessä.

Turun satamassa olin seitsemän aikaan. Aamuaurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, oli keväinen tuntuma :) Laivaan lastausta sai odotella aika pitkään, alkoi jo kiristellä ja pissittikin mielettömästi. Hyttiä piti sitten vielä etsiä ja hakea, mutta löytyi viimein muutaman turhan mutkan jälkeen.

Ai joo, laivaankin ajaminen oli mielenkintoista, kun mentiin kyljestä (juu-uu, V-kirjaimen kohdalta) pienestä oviaukosta sisälle. Mietin jo jääkö peilit eri matkaan :D

Turun satama klo 7.00

Ahvenanmaan satamassa.

Hytissä otin aamupalan jäljiltä muutaman tunnin unet, jonka jälkeen innostuin käymään vielä päivällisellä. Nyt viimeiset pari tuntia olen vain surffaillut netissä ja odottanut milloinkahan mahdetaan olla perillä Tukholmassa. Siitä vielä etsimään oikeaa reittiä Ekeröön. Aamulla viimeisen tiedon mukaan töihin!

Oli ihan hyvvee ;)

Saatoin käydä taxfreessä...

Ekerö :)

Ensi yönä Toyotan nokka kurvaa kohti Turun satamaa, Tukholmaa ja lopulta löytää tiensä Ekeröön: sieltä löytyy Ruotsin jalostuksen helmi, Boko-stables :) 
Matkaa Tukholman keskustasta kertynee noin 45km perille, missä odottanee mukava talo sekä tallilla vastaan ottamassa kaverini Merja. Kivakivakiva! Työaika ei sinänsä ole pitkä, lokakuun loppuun asti ja siitäkin on puhetta ollut jo ensisijaisesti olisin ainakin elokuun loppuun ja jos haluan, niin pystyvät työllistämään lokakuun lopulle. Varsat on vieroitettu silloin ja isketty pihatoihin, jolloin hommat vähenevät radikaalisesti eli time to go home!

Isken kuvia tänne, kunhan pääsen perille kuvailemaan ja hei, hinta EI ole esteenä tulla käymään! -> Oma autopaketti (sis.hytin) maksoi 46epäivälaivalla, joten...;)

Sitten kyllä aivan varmasti olen taas marras-joulukuun tekemättä mitään, lomailen. Olen muuten hakenut klinikkaeläinhoitajaksi kouluttautumaan, joten voisitte ystävällisesti pitää peukkuja pystyssä josko siihen pääsisin :) Alkaisi syyskuussa monimuoto-opintoina, joten valtaosa opinnoista on työssäoppimista. Kestäisi mielenkiinto todennäköisemmin paremmin yllä.
Ammattikorkeakoulua olen paljon pähkäillyt, mutta perhana vieköön, kun se ottaa niin monta vuotta ja vähän mietityttää klaaraisinko toista kertaa pääsykokeita. En varmaan :D Noh, anyway Joensuuhun on haettu paikkaa fysioterapian koulutusohjelmaan, mutta en elättele turhia toiveita. Sellainen zänssi on, että Suomeen palattua hyppään porukan mukaan nk. polkuopiskelijana, jonka opiskelemat opintopisteet saa hyväksiluettua kouluun päästessä. 
Noh, sen näkee sitten, mihin elämä suuntaa. E jaksa stressata tai suunnitella liikoja. Kait se elämä johdattaa :)

Pitkästä aikaa päivitystä :)

Blogin kirjoittajan laiskuuden vuoksi tekstiä ei ole aikoihin syntynyt, mutta paljon on TAPAHTUNUT :)

Muutin helmikuun alussa takaisin koti-Suomeen! Elliotin kanssa viiletettiin Corollalla läpi Suomen, melkein voisi sanoa, että tukka putkella kotia kohti. Jari saapui silloin Almungeen auttamaan pakkailussa lainattuaan kaveriltaan pakettiautoa: auto muuten näytti alkuun toooosi isolta vaan niitä tavaroita sinne tunkiessa alkoikin tuntumaan aika pieneltä ja loppupelissä jonkin verran tavaroita heitettiin roskiin sekä jätettiin varastoon seuraavalle (esimerkiksi terassin kalusteita ei ollut mitään zänssiä tuoda). 

Laivamatka meni taas näppärästi. Elliot on niin kiltti matkustaja, että Jarikin ihmetteli/yllättyi. Rekkoja tuo pieni kaveri kummissaan katselee, häntä vain viputtaa sekä pyörii mahdottomasti! Huiskuhäntä.

Äiskällehän me tehtiin mahdoton källi, kun ei kerrottu tulosta ollenkaan. Jari oli heittänyt kaksikon eli Taavin&Artun Niittarilla ja pohjusti vielä sanomalla, että tulee käymään Ruotsissa ;) Kotimatkalla kilautti vielä Kuortista hakevansa pojat siihen ja siihen aikaan: olisittepa vain nähneet mammulin ilmeen, kun tyttö pärähtikin ovesta sisään eikä Jahvetti! Hehheh :D

Kotona on olllut kiva olla. Poikien kanssa on paljon ulkoiltu, muutaman kerran käyty kaupungilla sekä kavereita nähty. Taavi-Topi kävi Joensuussa Kivuton-nimisellä eläinklinikalla hammashuollossa: hammaskiveä otettiin pois sekä yksi heiluva hammas (joka oli muuten ylimääräinen!). Toimenpide meni hyvin ja poitsun fressi hengitys yllättää nykyään kaikki, jotka tottuivat siihen hapen-ympäriltä-varastavaan-hajuun ;)

Jännä muuten vaikka olisi mahdollista nukkuia tyyliin päivät, niin aika hyvin olen heräillyt viimeistään 9. Tänään jopa 5 Jarin lähtiessä töihin, mutta tällaisina päivinä aika tuntuu poikien kanssa ollessa liian pitkältä: varsinkin nyt, kun ollut flunssaa sekä vlopun kruunannut oksennustauti! Jarin loma sekä meidän lomasuunnitelmat viime viikon osilta menivät totaalisen mönkään molempien sairastellessa. Mulla varmaan vielä koko hemmetin lenssu pitkittyy tuon em. oksennustaudin takia. Hyi helvetti!

Aamulla oli -22, joten uuni lämpiää kovaa vauhtia. 

Näin se Arttuli nukkuu mamman tyynyn "takana".

Taavi lenkillä leikkimässä piilosta...

Elliot väitti, ettei ole rikkkonut pupua, mutta jäiköhänVÄHÄN kiinni itse teossa? (huomaa suusta roikkuva  vanu)

Näin ne pojat toimeen tulee :)