Viimeistä viedään.

Ajatukset harhailee, korvien väli käy ylikierroksilla. Pian on kotiin lähdön aika. Tuntuu uskomattoman hyvältä, MUTTA mihin hävisi 5kk? Mitä enemmän ajattelen, sitä varmemmin tuntuu, että vasta odottelin vuoroani Turun satamassa milloin saan ajaa Toyotan ramppia pitkin ylös laivan uumeniin :)

Kuluneet kuukaudet ovat taas antaneet niin paljon, ettei kaikkea voi sanoin kuvitella. Tämä paikka on ollut mielettömän ihastuttava ihmisiä myöten, harmonia vallitsee ja hyväolo. Tänne aion ehdottomasti jatkossa pitää yhteyttä ja mahdollisuuksien mukaan tulla auttamaan.
Palaanko joskus Ruotsiin? Jaa-aa, todennäköisesti kyllä. 1,5 vuotta menee nyt Suomessa, mutta mitä sen jälkeen - en tiedä. Suomi ei kyllä yhtään tunnu omalle maalle, täällä viihtyy paljon paremmin.

Kotiin on kuitenkin mukavaa palata, odotan oikein innolla. Uudet kuviot odottaa, saa hengailla kavereiden kanssa, viettää aikaa perheen kanssa ja ennen kaikkea vihdoinkin taidan saada hankituksi itselleni ammatin tai edes jotain sinne päin ;) Syyskuussa kieltämättä riittää hommaa jokaiselle viikonlopulle, kun on koulutuksessa käyntiä Helsingissä, Kriterium-huutokauppa täällä Tukholmassa ja mitähän vielä... Kaikkea kivaa kuitenkin :)

4 viikkoa.

Neljän viikon maaginen raja on käsillä:. neljän viikon päästä lauantaina minun  pitäisi olla tähän aikaan jo Heinävedellä ja sunnuntaina nokka kohti Kuopiota, maanantaina jo uuteen työhön-> klinikkaeläinhoitajaksi. Jaiks! Äkkiä se aika menee. 
Ihanaa alkaa hiljalleen, ja ennen kaikkea antaa itselleen lupa, miettimään millaista on olla vloput kotona, nähdä kavereita, nukkua pitkään ja niin -viettää normaalia elämää.
Voi pojat, mitenhän totun olemaan! :D

Kuvasatoa viime päiviltä:

Eetu.

Maaliskuun alussa 2003 meidän perheeseen haettiin Kiuruvedeltä lumipallon näköinen karvakasa, jonka nimi "häntä-pojasta" (kasvattaja merkkasi jokaisen pennun nappaamalla pieneltä alueelta karvoja pois) muuttui Eetuksi.
Hassu muisto jäi mieleen Eetun pentuajoilta, kun poika ensimmäistä kertaa päästi suustaan äänen "väh, väh!" ja pelkäsi itse ääntään :D Myöhemmin "väh, väh!" muuttui "auuuuu!"-kiekaisuksi, joka toimi herätyskellona Niittytiellä.

Luonteeltaan nuori herra oli tyypillinen kultainennoutaja: ihmisen ystävä, sosiaalinen ja aina tervehtimässä kaikkia häntä heiluen - niin kaksi- kuin nelijalkaisia. Unohtamattakaan päättymätöntä ruokahalua!
Veikkaisinpa äidin tutustuneen paremmin Eetun ansiosta kylällä moniin ihmisiin, kun toinen on jytkäyttänyt pyllyn maahan ja jäänyt odottamaan omia tuttujaan tai edes niitä, jotka ovat kaukaa häntä katsoneet liian pitkään ;)

Eetun ollessa puoli vuotta, sai hän veljekseen polskipojan eli Remun. Pojista tuli hyvät kaverit heti alkuun: Eetu-parka yritti välillä rauhoittua ja mennä sohvalle lepäämään, niin vintiö-Remu syöksyi sohvan alle, mistä veti Eetua hännästä tai tassusta. Rauha oli hetkeksi talosta mennyt, kun kaksi junioria pisti menemään tanner tömisten.
Eetun ruokahalun ja -maun laajudesta kertonee parhaiten teininä syöty talikynttilä, herätyskellon viisarit, piparkakkutalo ja taisi sinne mahaan mennä Remun repimän pärekorin palasiakin. Laaja skaala!

Veneilyä Eetu rakasti alusta loppuun yli kaiken! Busterin nokka oli pojan lempipaikka, mistä pystyi kipparoida kauas, kauas silmän ulottumattomiin saakka. Mökillä laiturilta tuijottava noutaja oli tuttu näky ja himouimari saattoi istuskella tai uiskennella  vedessä pitkiäkin aikoja.

Nyt laituri on tyhjä ja lempeä silmäinen ystävä poissa. 

Eetu jätti paljon taakseen hyviä muistoja, jotka saavat suun hymyyn ja toistaiseksi kyyneleet silmiin :)

Hyvää matkaa rakas "poika". Ikävä on hirveän kova ja sydämeen sattuu. 

Toiveloma :)

Koko viime viikon melkein jokaisessa vapaassa välissä päässäni alkoi kilkutella: " pian taas toiveloma, meillä eessä on... plaaplaaplaa jne." Normaalisti ei kuulu meikäläisen rallatuksiin, mutta viime viikolla tuli mieleen vähän väliä -> miten pirteäksi kuuden päivän loma mielen tekeekään :D
En tiedä menisikö aika aina paremmin, tai kestäisikö motivoituneempana, jos edessä päin olisi jotain odotettavaa? Toisinaan se arjen tarpominen tuntuu niin tuskallisen samalle päivästä toiseen. Se ei ainakaan motivoi.

Anyway, viime maanantaina olin työviikonlopun jäljiltä kuin tulisilla hiilillä odottaen, että saa auton nokan suunnata kohti Arlandaa ja Suomea! 
Tein puolikkaan päivän töissä, aamulla oli muutamalla tammalla zekkaus ovatko kantavina vai eivät. Sen jälkeen läksin tekemään laidun kierroksia mönkijällä, mittailin lämpöjä varsoilta, vanhimmalle varsaryhmälle jaoin ruuat ja kävin vuosikkailla pojille lisäämässä mineraaleja ja suolakiven. 
Myran tammat olivat vastassa, kun sinne asti ennätin ajella. Oikein nauratti jo kaukaa, kun tantat liikkuivat kohti laitumen toista päätyä mönkijän nähdessään.. Vaan miksi ihmeessä ne neidit haluavat seista "hiekkakuopassa", kun lämpöä +30 eikä tuule? Luulisi olevan hirrrrveän kuuma.

Finnair loi (jälleen kerran) omat jännitysmomenttinsa, kun taululta sai lukea lennon olevan 30min myöhässä. Jep, ja vaihtoväli oli 35min. Päässä ehti pyöriä yhtä sun toista, mutta kerrankin Finnair teki parhaansa - ja se riitti! :) 

Meitä oli kaksi, jotka olivat menossa Kuopioon lähtevään koneeseen. Meidät siirrettiin ennen laskeutumista kassien kanssa business-luokkaan, jotta pääsemme ensimmäisinä ulos koneesta ja juoksujalkaa kohti Kuopion lennon lähtöporttia -mikä luonnollisesti oli aivan toisessa päässä terminaalia. Damn!
Korkokengät jalassa, tukka hulmuten, matkalaukkua perässä kiskoen (onneksi vaivauduin joskus ostamaan putkikassin tilalle pyörillä kulkevan pikku-laukun) täyttä kiitoa lentokentän läpi vedettiin ihmisiä väistellen. Hassu tunne oli, kun vieraatihmiset taputtelivat ja kannustivat kahta sprintteriä :D
Vaan me ehdittiin... muut oli tosin jo bussilla siirretty koneeseen ja Flybe läksi meidän takia vartin myöhässä ilmaan, mutta iso kiitos sekä kumarrus Finnairille&Flybelle, että meidät odotettiin :)

Kävin muuten Arlandassa ekaa kerta elämässä testaamassa Starbucks Coffeeta. Suosittelen!

Kotona en ole tehnyt mitään erikoista. LOW-vaihde ollut enemmän tai vähemmän päällä..-

Kista Galleria -CHECK-

Jälleen kerran Kista Galleriassa ( kauppakeskus ) tie vei ensimmäisenä kohti aivan upeen, ihanan, mahtavan, ihqun, nassunnössönplaaplaaplaa... leipomoon, mistä ei vain voi kävellä ohitse pysähtymättä edes kuolaamaan oven eteen ;) :D Tällä kertaa mukaan tarttui mansikkaherkku ( mun mielestä oli se kevyin , kröhöm, vaihtoehto, johon karkkilakkolainenkin saa sortua. Eiks jee? ) ja Eva otti banaanileivoksen, jossa oli maistelijan mukaan liikaa kermavaahtoa :D


Anyway, oltiin ajoissa jo liikkeellä: 8.30 ylös vapaapäivänä on mulle mallisaavutus! Kierrettiin kaikessa rauhassa ajan kanssa ympäri Galleriaa putiikkeja kierrellen, tavaroita hypistellen ja haaveilen kaikista tavaroista " mitkä ois niiiiin kivoja "... Eva jaksoi urheana köpötellä keppinsä kanssa ( jalka meni poikki kahdesta kohtaa toukokuussa "pienessä" hevosaccidentissä ) eikä valittele turhia. 






Shoppailu jäi kuitenkin toissijaiseksi: matkaan tarttui vain uudet bikinit, rantamekko ja treenitoppi. Boring ;)

Reipas keppiläinen palkittiin lopulta Johnny Deppin uusimmalla The Lone Ranger- leffalla. Suosittelen! Muhun upposi. Ja Johnny.... hänestä ei taida tarvita mainita muuta kuin "Ooooohhhhh" :)

Harvoin saa iskeä hyvällä omalla tunnolla kintut kohti taivasta leffateatterissa ;) Jostain syystä leffateatteri huusi tyhjyyttään päivänäytöksen aikaan, meidän lisäksi oli vain muutama muksu. Me ja muut...

Bokon "reipas" tallivahti Albin. Pakko oli ottaa kuva miten nohevasti herra tekee töitä...

Juhannusta, pika-trippiä kotona ja paluu arkeen.

Juhannus oli ja meni.
Evan kanssa käytiin Merjan luota lainaamassa grilli, iskettiin hiilet hehkumaan ( ensiksi tajuttiin, että hiilet+sytytysneste löytyy vaan mistäs sytytin. Eikun autoon hakemaan Toivosen residencestä sytkäri. Sitten grilli leikki syttymis-sammumista ja viimeinkin tunnin kiroilun jälkeen ruuat tosiaankin saatiin valmistumaan ), avattiin punaviinipullo ja tadaa, kyllä tuli hyvää ruokaa :) Pitkästä aikaa join lasillisen alkoholia punaviinin muodossa, risti seinään! Myös espanjalainen eläinlääkärimme Miguel kävi pienellä lasillisella ennen Norrbyn (siittola) menemistä. 
Maanantaina lähdin iltalennolla pikavisiitille Suomeen, takaisin tulin jo keskiviikkona. Tiistaille oli monenlaista ohjelmaa, joten asioita hoitaessa meni tämä reissu eikä oikein muuta ehtinytkään. 
Harmitti vietävästi vaan arvatkaas mitä? Minulla on vkolla 29 muutama päivää vapaata, joten silloin sinisillä siivillä kohti Savoa. Can't wait!
Kummasti se piristää, kun tietää loman odottavan edessä päin, hymyilyttää vain ajatellessa. Mökille haluan pyörähtämään, Matkuksessa olisi kiva käydä vaikka vain katselemassa, nähdä kavereita ja perhettä, relata. Kaikkea muutakin, mitä? :)
Syksyn suunnitelmia tehty ja alustavasti varmisteltukin, mutta niistä ei vielä täällä julkisesti sen enempää...

Talo ollut täällä kuin eläintarha kera koiran&kissan, mutta kismoilta olemme välttyneet. Myös me ihmiset ;) Merjan koira Albin oli reilun viikon hoidossa, Evalla tuli kissa-Jansson mukanaan. Nyt Albin jo kotonaan, mutta Jansson jäljellä.

Hellettä riittänyt täällä vaikka muille jakaa. Auringosta tykkään ja kesä on kivaa aikaa vaan perhana, miten liian kuuma on sitten liian kuuma. Piste. Jos kuumuus alkaa häiritä unia, niin silloin ON oikeus valittaa ;)

Vuoden viimeinen varsa syntyi Bokolla :)

Wealthy Boko sai eilen pitkäjalkaisen, syötävän suloisen pikku-tytön. Ylpeä isä on Chocolatier :)

Pikku-tyttö heti syntymän jälkeen.

Äitiiii, nälkä!

2 tuntia ja ollaan pystyssä :)

Hellettä...

Koko talven sitä odottaa: aurinkoa, lämpöä, uimista, ( omalla kohdalla erityisesti aamuaurinko on odotettu ) ja kesävaatteiden käyttöä yms. 
Kun se päivä sitten viimein koittaa eteen, että niitä hellepäiviä alkaa olla useampi peräkkäin, niin TADAA.: alkaa sitten PIKKASEN risomaan. 
Ensinnäkin nukkumaan ei pysty kunnolla, kun hiottaa ja koko aika on kuuma vaikka kuinka vääntäisit tuuletinta täysille. Toiseksi, kaikki ällöttävät hyönteiset löytävät tiensä joka puolellea. Paarmat pärrää, mäkäräiset pommittaa jalkoja, itikat inisee ja viimeisenä muttei vähäisimpinä omana lukunaan on punkit. Hyi hemmetti!
...Mutta mikä sitten olisi paras vuodenaika tai paras kuukausi? Itse tykkään toukokuusta. Luonto alkaa heräilemään, lumet ovat hävinneet, aurinko paistaa vaan ei liian kuumasti, yöt ovat vielä viileämpiä kuin päivä, joten pystyy nukkumaan ja hyönteisillä on vielä roottorit rutussa, joten niitäkään ei liikaa näe.

No se siitä valituksesta :)

Töissä on enää yksi tamma synnyttämättä. Niin se aika hurahtaa :) Pian kaikki ovat pienten vauvojensa kanssa laitumilla nauttimasta kesästä. Onneksi aukeille alueille käy tuuli koko ajan, niin toistaiseksi ainakaan hyönteisiä ei ole liiaksi saakka ollut. Hepat nauttii! :)
Viime viikolla innostuin tekemään ylitöitä, tunteja kertyi noin 60. Tällä viikolla onkin sitten tämän päivän lisäksi myös viikonloppu vapaa. Mahtavaa!

Tulen juhannuksen jälkeisellä viikolla pikavisiitille Suomeen pariksi päiväksi. Nähdään!

Elitauktion 2013.

Viikko sitten perjantaina oli vuotuinen Elitauktion Tukholman kupeessa sijaitsevassa Infra City-hotellissa (!): tarjolla oli 100 enemmän tai vähemmän huippusukuista varsaa, joista rahakkaat saivat valita oman tulevaisuuden lupauksensa. 
Meiltä Boko-Stablelta myytäväksi oli kelpuutettu 10kpl varsoja: 5 oria ja 5 tammaa. Huutokauppaan ilmoitetaan niin monta varsaa kuin halutaan, mutta suuret päättäjät ilmoittavat myöhemmin, mitkä varsat kelpuutetaan tosiasiassa myytäviksi. 
Huutokauppaa ennen ostajilla on oikeus tutustua varsoihin. Hevosia syynätään läpi hyvinkin tarkkaan, osa haluaa nähdä varsan liikkeessä (juoksutetaan sellaisella hiekka-alustalla), osa katsoo päällisin puolin ja osa taas haluaa nähdä röntgen-lausunnoista lähtien kaiken. Mielenkiintoista :)
Meidän osalta huutokauppa meni hyvin. Kaikki varsat saatiin hyvään hintaan myydyiksi, mutta jos jotakin päätelmää myös ruotsin raviurheilun tilasta voi tehdä huutokauppatilastojen perusteella, niin laskusuhdanne sielläkin on alkanut -> 21kpl varsoista huudettiin sisään (palautui siis myyjälle) ja  muistaakseni 6 kpl ei tehty edes tarjousta. Käsittääkseni myös hinnat olivat laskeneet edellisestä vuodesta. Harmillista!

Minun suosikkipoika -Farzad Boko-

Huutokaupan jälkeisen viikonlopun vietin töiden merkeissä. Tallilla kävi paljon katsojia, joiden kanssa kierrettiin ympäriinsä hevosia katsomassa muiden hommien ohella :) Hassullehan se muuten tuntui, ettei ko. viikonloppuna porteista päässyt sisälle ilman ID-korttia ja aiemmin annettuja auton tietoja. Suuri maailma, pieni Taru...

Maanantai iltana sain lähteä kohti koti-Suomea ja Heinävettä. Jälleen kerran aika on mennyt kuin siivillä kotona ollessa enkä tasan ymmärrä miten päivät voivatkaan mennä NÄIN äkkiä! Onneksi nykyinen työsoppari on voimassa vain 31.8 saakka, jolloin pääsee kotiin... ellen sitten jää vielä laittamaan Kriterium-huutokauppaan varsoja, jolloin työpesti pitenisi neljällä viikolla. Katsellaan!

Huh, hellettä ;)

Tuvan takakuistilla alkaa olla lähemmäs +25 lämmintä. On aikas kiva vapaapäivä: iskin herättyä bikinit päälle, tietokone terassin pöydälle, kahvikuppi kouraan, puuro lautaselle ja eikun pihalle nauttimaan auringosta :) Joka vuosi mun jalat ovat kuin kalkkilaivan kapteenilla, joten tänä vuonna yritän saada edes vähän väriä pintaan. Nyt tuulen vireessä tässä pihalla jaksaa pojottaa vaan ei tämä kyllä pitemmän päälle mun juttu ole vaikka kuinka yrittäisi tehdä ympäristöä mukavaksi roudaamalla tietokoeen nokan eteen jne. ( kärjistettynä ajattelen edelleen mitä järkeä on grillata nahkaansa... häääääh? ).

Töissä hevoset ovat päässeet laitumille ja enää 5 varsontaa jäljellä! Lyhyeen aikaan on syntynyt monta pikkuista. Suloisia!... siihen saakka, kun osalle alkaa laittaa päitsiä päähän. Äkkiä muuttuu sulosuut hetkellisesti mielessä paskapäiksi :D Osa nimittäin heittäytyy tosi hankalaksi käsitellessä: tullaan muutama päivän ikäisinä kaviot pystyssä kohti, yritetään purra ( onneksi ei ole hampaita tai alhaalla kaksi harvahammasta :D ) ja lopulta, kun ne päitset on päässä ja et ihan salamanlailla ehdi laittaa kättä tai narua pepun taakse, niin sitten lähtee pakki päälle ja jukra, ne menevät lujaa välittämättä yhtään siitä, mitä takana on! Sitten, kun se naru on siellä takana, niin toki voidaan heittäytyä istualleen tai vaikka pötköttämään. Tässä vaiheessa taluttajalla on jo hirmuinen hiki, epätoivo ja pieni vitutus, joka kruunautuu onnen tunteeseen, kun se pieni peto on vihdoin tarhassa äitinsä kanssa :D

Oma lukunsa on toki nyt nuo laitumella oleilijat, jotka eivät seuraa enää äitiään vaan menevät omia polkujansa. Yrittäppä näitä sitten kiskoa, pyytää ja anella tulemaan suhtkoht nätisti sisälle. Ikääkin alkaa olla heillä jo sen verran, että jaksavat käydä painimaan ihmisen kanssa eivätkä oikeastaan väsykään... Hmm, eikö kuulostakin kivalle?!:)

By the way, pakko hehkuttaa tässäkin miten mallikkaasti ajelin eilen TRAKTORIA! Jep, äiti: muista sanoa isillekin :)
Lauantaina vietettiin siestaa meidän espanjalaisen eläinlääkärin kanssa, myös Merja&Katri olivat paikalla. Mukavaa!

Muistakaas muuten, ettei minun suomen numero ole käytössä ennen 28.5. Menen silloin Suomeen ja saan sim-kortin iskettyä luuriin :)

Sommar!!!! :)

Aurinko paistaa jälleen, kuten lähes joka päivä viime viikkoina. Päivien lämpötilat ovat kivunneet +20 asteeseen ja yölläkin reilut +10 astetta.
Poikkeuksena kuitenkin viime yö, jolloin suosiolla yövahdiksi lähtiessä iskin toppatakin päälle puoliltaöin siirtyessä odottamaan Merjan mustan Salaman saapumista ( en kuitenkaan vetänyt piktiä kalsareita ja pipoa päähän, kuten toinen meistä... ) :)
Aamulla kotiin kävellessä viiden hujakoilla lämpötila oli kuitenkin noussut jo sen verta ylös, että toppatakissa meinasi olla tuskaa. Ei kyllä siinä uni-euforiassa häirinnyt siltikään yhtään: kuuntelin lintujen laulua ja luonnon ääniä metsäteitä pitkin tarpoessa.

Päivät menee täällä äkkiä! Eilen tajusin, että parin viikon päästä tähän aikaan olen jo Suomessa, kotona, jos Luoja suo :) Ihanaa päästä käymään kotona ekaa kertaa pariin kuukauteen. Lähden silloin maanantaina iltalaivalla tulemaan, joten olen tiistai-iltapäivänä kotona.
Äiti, tulen silloin sitä kautta hakemaan sen luurin ja sim-kortin! Pakko päästä heti sitten rumppailemaan ja saada numero käyttöön.

Oikeastaan ei ole muuten ihmeitä kerrottavaksi. Varsoja syntyy kiitettävään tahtiin ja huutokauppahevosien kohokohta alkaa hiljalleen lähestyä, vajaa kaksi viikkoa aikaa :) Sitten, toivottavasti moni heistä, pääsee hyvään kotiin opettelemaan raviurheilun aakkosia.

Tyttöjen ilta :)

Evaa taasen odottelen kylään. Oli tosiaan viimekin lauantaina yökylässä ja eilen soitti saisiko tulla tänäänkin, totta kai :) Kuulemma leffa repussa ajelemassa Knivstasta kohti Ekeröä. Olisikohan karkkiakin "yllärinä" repussa kerta tarkoitus pitää leffailta... Mitäpä veikkaatte? ;)

Täällä on vietelty vapaata viikonloppua. Siivoilin, kävi juoksemassa 5km ja sen päälle salilla nostamassa rautaa. Kroppa kiittää&kumartaa ja melkein voin nähdä miten t-paidat vain poksahtavat suuren hauikseni tieltä... Juujuu.
On muuten aivan ihana luonnonpuisto tuossa 800m päässä: pitkin harjua menee n. 2km pitkä polku, järvi ympäröi molemmin puolin ja reitti tekee tavallaan ympyrän. Aivan ihanan näköistä oli: sinisiä kukkia ympäriinsä, puut laskostuneet harjun päällä kujaksi luoden suorastaan satumaisen tunnelman. Voin vain kuvitella mille näyttää kesällä tuulen puhaltaessa laittaen puiden lehdet kahisemaan, linnut laulavat ympärillä, aallot liplattavat... can't wait!

Töissä ei ihmeitä, PAITSI oon auttanut nyt ensimmäisen varsan maailmaan! Oli siistiä. Nätti tammavarsa syntyi, emä ja vauva voivat hyvin. Huutokauppahevosia ollaan käsitelty paljon ja tullaan ahkerasti käsittelemää seuraavat 3 viikkoa.
Loma alkaa minulla muistaakseni 29pv. 28 päivä mennään muutaman työkaverin kanssa juoksemaan sellaiseen massatapahtumaan 5km, jonka jälkee on piknicci :)

Kukapa uskoisi...

että minulla on menossa vapaapäivä ja tähän kellon lyömään mennessä (klo 11.13) olen jo siivonnut kodin sekä auton (!), käynyt juoksemassa reilun tunnin, keittänyt pariin otteeseen aamukahvit sekä fiksannut vierashuoneen Evaa varten valmiiksi. Häh, kättä pystyyn moniko uskoisi?! :D

Toyota saa luvan olla onnellinen, kun on pesty&puunattu sisältä ja ulkoa. Ikkunoista pitäisi vielä poikien nenien jälkiä hieman pyyhkiä pois, mutta eiköhän sen ehdi joku päivä. Nyt ei enää huvita sellaiset hommat, keskityn vapaapäivään sekä -aikaan. 
Huippua, vieläkin minusta vain tuntuu aivan uskomattomalta, että tällä alalla pystyy viettämään hyvällä omalla tunnolla vapaita viikonloppuja ja niitä vapaita oikeasti tarjotaan eikä vain jää puheasteelle. Pienet sille! 

Aamulenkki teki nannaa pitkästä aikaa. Läksin tutustumaan maastoihin ajatuksena käppäillä vähäsen, innostuin hölkkäilemään intervalleja "vähän" enemmän ja kotiin tullessa mittari näytti päälle 7km matkaa. Juoksentelin tuolla järven rantaa myöten (on muuten kesällä varmasti kaunis reitti!), mistä lopulta päädyin Hultmanin mäkisuoralle (siis sellainen mäki, mihin hevosilla ajetaan treenatessa intervalleja), josta muutaman koukkauksen jälkeen löysin oikean tien kotia kohti. Kilometrit täyttyivät kuin itsestään mukavassa maastossa, tykkäsin oikein paljon.

Tänään tulee kaverini Eva yökylään, kunhan töiltään joutaa. Ehkä käydään illalla pizzalla tai sitten ei, jotain kivaa tässä kuitenkin keksitään. Ainakin minun aurinkoterassilla istuskellaan illalla varsoja katsellen. Hei, tänä aamuna herättyä lämpömittari näytti +14! KESÄ, KESÄ, KESÄ!

Töissä ei ole ollut mitään erikoista. Pieniä olentoja syntyi viime viikolla kaksi, mielettömän suloisia! Toinen varsinkin on suloinen tihrusilmä-poika, joka on yllättävänkin ihmisrakas :) 
Huutokauppa-varsoja ollaan työstetty paljon. Ensi viikolla huutokauppaan menevät varsat filmataan, joten tiistaina on paljon actionia luvassa, kun kuvaukset suoritetaan Menhammarissa. Sitä seuraavalla viikolla varsoista otetaan pää- sekä vartalokuvia, jotta mahdolliset ostajat voivat tutustua varsoihin mahdollisimman hyvin jo etukäteen.

Taas kuvatuksia :)

Huomenta :)

Täällä sitä kuulkaas vietellään vapaapäivää :) Heräsin ekan kerran neljän aikaan, sitten puoli kuuden aikaan, heti seitsemän jälkeen, mutta pidin itsepintaisesti kiinni suunnitelmasta nukkua pitkään ja tadaa, minähän nukuin. Vartti sitten nousin ylös ;) Nyt kolme aikaista aamuherätystä, sitten tiistai vapaata (ja sen perään viikonloppuvapaa). 
Hetken harkitsin tulisinko vapaalla viikonlopulla Suomessa käymään, mutta Brommasta lähtee niin tyhmästi lentoja, että olisin vasta 00.40 Kuopiossa. Ei oikein järkeä. Mieluummin tulen kesäkuussa sitten useamman vapaapäivän kera :) Näillä näkymin silloin on mahdollista pitää jopa 5 päivää peräkkäin, kun Elitloppetin hässäkkä on takana. 
Äiti voisit suunnitella sitä tuloasi niin, että lähtisit minun kanssa laivalla kotiin. Tulisit lentämällä, mutta mentäisiin yhdessä autolla sitten kotiin? Tai ihan miten vain. Tule, kun joudat. Enpä täältä mihinkään karkaan :)

Pari viikkoa sitten pelotti hurjan paljon aikaiset aamuherätykset, kun kotona sai sen pari kuukautta elellä omalla rytmillä, pyörittää arkea oman mielensä mukaan. Täällä pitäisi herätä työaamuisin viimeistään klo 5.50 vaan monena aamuna nousen teen keittoon ennen puolta kuutta! Voisiko olla, että kattoikkunoista makuuhuoneeseen paistavat auringon säteet herättävät mielen niin erilailla, meinaan ystävällisellä tavalla? Yhtään ei ole vaikeuksia käynnistyä. Oikeastaan on äärettömän mukavaa istuskella teekuppi kädessä kaikessa rauhassa se aamun ensimmäinen tunti ilman mitään paniikkia.

Sääennutukset eivät ole sitten pitäneet tippaakaan paikkaansa kuluneella viikolla. Alunperin luvattiin aurinkoa kirkkaalta taivaalta sekä korkeita lämpötiloja, piti olla +15 jne. Sen sijaan vettä on satanut joka ikinen päivä enemmän tai vähemmän, tuuli lukemat olleet hurjia ja toppatakkia saanut vetää aamuisin päällensä. Lämpömittari on kyllä kestänyt plussan puolella öisinkin, muttei se paljoa auta jos tuulee niin, että tukka lähtee :D 

Kotona ollessa kuvittelin tuon nilkan paranevan syksyyn mennessä ilman mitään lääkärissä käyntejä, toiveajattelua. Kävelyn kestää hyvin, mutta juoksuaskeleissa alkaa vihlomaan ja jos joutuu enemmän kävellä kumikengillä tai muilla varsikengillä, niin turpoaminen varmaa. Jäykistyy öisin vieläkin niin, että rappuset vaikeaa tulla alas. Inhottava vaiva!

1. työviikko takana.

Onpas päivät hurahtaneet nopeaan! Tiistai oli vapaa ja nyt on viikonloppuvapaa. Ensi viikolla vain perjantai vapaa ja sitä seuraavalla viikolla tiistai+viikonloppu. Hassua aina katsella omia työvuoroja, tai siis hei: monellako hevosenhoitajalla Suomessa tiedätte olevan työvuorolistaa?:D
Tosi nopeasti viikko hurahtui ohitse. Tällaisena kuin jatkuu, niin syksyllä ollaan ihmeissään "joko on kotiin lähdön aika". Varsoja käsitelty paljon, tammoja käyty läpi ja esimerkiksi varsoilta kuvattiin kintereitä ( siis röntgenillä ) yhtenä päivänä.

Vettä on satanut muuten läpi yön, jatkuu vieläkin. Ei mitenkään kaatamalla, mutta tasaista tahtia. Vähän on lumikinoksia ollut jäljellä sekä varjoisissa paikoissa, mutta missä Merja asuu (metsän keskellä) yllättävän paljon... siellä ole ollut kuin pihatie sula. Eiköhän sekin korjaannu nyt. Inhottavaa vain, kun mutaa, kuraa yms. paskaa on joka puolella. Onneksi talossa on suurimmaksi osaksi laattalattia, niin helppo pitää puhtaana.

Albin tuli eilen hoitoon, vien maanantai aamuna Merjalle takaisin. Merjalla on yövuoroa maanantai aamuun saakka, niin Albin tuli tänne punkkaamaan. Kello on muuten 10.45 ja koira nukkuu sängyssä vieläkin, tässä olisi Remulille haastaja!

Huomenna pääsen niska-hartiahierontaan, IHANATA!!!

Skatteverket.

Lähetin Suomeen muuttaessa pitkän sähköpostin kaikkine koodeineen skatteverkettiin (verotoimisto), josta tulikin vastauskirjettä voida hyväksyä, koska en ole paikan päällä käynyt sitä osoitteenmuutosta tekemässä. Selitelty vielä miten epäluotettavaa sähköpostin välityksellä on ilmoittaa os.vaihdoksesta, koska ei voida varmistua henkilöllisyydestä. 

Tadaa, tänään, ekana virallisena vapaapäivänä otin sitten suunnaksi Sundbybergin skatteverketin: alkuun hirmuinen show kaikkine U-käännöksineen, että löytää oikean osoitteen, lopulta parkkipaikan sekä viimeisenä lippuautomaatin, että sen kaaran voi hyvällä omalla tunnolla kadun varteen jättää.

Sen perään katua eteen päin etsimään itse toimistoa. hetken vaeltamisen jälkeen sekin löytyi vaan oven avattua tuli tättärää-fiilis: olin varmaan ainoa valkoihoinen aika monen muun maalaisen keskellä. Jihaa! 

Hoo Moilasena hetken palloiltuani silmiin etsiintyi hylly, mistä löytää joitain papereita (ei tietty löytynyt, mitä etsin), sitten toinen hylly (ei siitäkään löytynyt oikeaa). Lopulta ahdisti niin paljon, että nappasin mukaani jonkun-sinne-päin olevan paperin ja lampsin tietokoneelle muka hyvin itsevarman oloisena (meinasin niin kuin löytää netin kautta sen oikean paprusen, kun ei sitä muuten tuntunut löytyvän). Vastapäisellä koneella oleva rouva totesikin sitte, ettei valitsemallani tietokoneella toimi tulostin, joten siinä meni sekin idea, kunnes... hah, joku oli jättänyt kaksin kappalein JUURI niitä papereita siihen tietokoneen vierelle pöydälle. Pahaa aavistamatta puoli vahingossa otin yhden niistä mukaani ja syösyin hirveää kyytiä sivypöydälle täyttämään lappusta suu messingillä. Olo oli NIIn ylpeä lappua palattaessa :)

Vaan eipä tässä vielä kaikki: eipä mennyt kauaa kuin Jari soitti, että juuri ne veropaperit, joiden perään olin papereita täyttämässä, olivat kuin olivatkin lähetetty Suomeen. Tattista vaan kaikki vaivannäkö :D Turhaan meni aikaa, lippuautomaattiin rahaa ja hermojen kiristelyä kaistoilla surffatessa. Onpahan katseskeltu Sundbyberg läpi päällisin puolin...

Töistä sen verran, että viihtynyt olen. Noin puooli seiska olen aina ollut tallilla, siinä sitten hetki vaihdeltu kuulumisia yövahdin kanssa. Työnkuvasta päivittelen enempi loppuviikosta :)

Kuvapäivitystä vol 2.

Albin Toivonen. Merjan poika.

Boko-stables.

Yläpihan varsallisia tammoja.

Orivarsa huilailee ruuan jälkeen :)

Oripihatto.

Early vauvan kanssa.

Orivarsoja.

4 päivää vanha Earlyn vauva.

Pojat.

Ja taas minun taloa.

Menhammarin kuntosali n. 500m päässä :)

Menhammarin portit.

Porttioven teksti :D

Olkkarin ikkunan näkymä: Menhammarin vuosikkaat.

Kuvapäivitys osa 1.

...huomenna jatkuu osalla 2...

Yläkerran makuri.

Olkkari.

Keittiö.

Olkkari toisesta kulmasta.

Miun tupa :)

Etupihan näkymä.

Look who's alone now, it's not me.

On se vain mieltä lämmittävä tunne tajuta miten moni minua tuonne Ruotsiin takaisin odottaa.

Jotenkin olen kuitenkin loppupelissä erakko-luonne enkä yltiösosiaalinen: monesti tuntuu, että päivän aikana tulee kommunikoitua ihmisten kanssa aivan tarpeeksi eikä aina jaksa iltaisin ottaa luuria käteen soittaakseen  kysellen kuulumisia eikä aina jaksaisi vastatakaan puhelimen soidessa. 

Silti tämäkin erakkopeikko hymyili puhepimen piippaillessa "välkommen tillbaka"-viestejä (suomeksi: tervetuloa takaisin).

Eilinen päivä meni kuin siivillä ja muutenkin aika maanantaista alkaen, kun iltapäivällä sain päätettyä Ruotsiin lähdöstä. Tiistaina vietettiin pienten poikien (ja noh, okei, isommankin) kanssa laatuaikaa, keskiviikkona järjestelin Kelan yms. kanssa asiat kuntoon ja moikattiin pikaisesti Niittarin väkeä, minkä jälkeen Varkauden kautta Kermaan muutamaksi tunniksi. 

Eihän siinä enää oikein uni tullut, kun odotti koko ajan kellon kulkevan klo 01.00, jolloin piti hiippailla alakertaan vetämään kahvia naamaan. Puoli kaksi iskin Toyotan tulille ja matka kohti Turun satamaa alkoi yllättävän iloisissa tunnelmissa: olisi luullut kahden kuukauden kotona olon jälkeen lähdön tulevan vähintäänkin ristiriitaisissa fiiliksissä vaan toistaiseksi olo on ollut iloinen, odottava ja rauhallinen. Hyvä näin :)

Kuortissa pysähdyin happihyppelylle, sen verta alkoi silmät luppasemaan. 

Ennen Mikkeliä muuten räpsäytin kameran enkä edes pahasti ajanut yli: 80km/h alueella 95km/h mittarin mukaan, mikä valehtelee jonkin verran. Mikkelin toisella puolella katsoin nopeusmittarista saman ajovauhdin eli kruisailin näyttöä kohti mittarin mukaan 95km/h ja mittari näytti 88km/h. Saas nähdä tuleeko huomautus vai mikä, vai ei mitään, kun tuosta kai lasketaan vielä se +-3. Noh, katsellaan... samapa tuo oikeastaan, ei jaksa välittää.

En ole koskaan muuten ajanut noin hiljaisella tiellä, Lahden moottoritiekin oli tyhjä. TYHJÄ!! Oikeastaan oli pelottavaa kuinka hiljaista siellä oli, muutama hassu auto tuli vastaan, muuten sai mennä ylhäisessä yksinäisyydessä.

Turun satamassa olin seitsemän aikaan. Aamuaurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, oli keväinen tuntuma :) Laivaan lastausta sai odotella aika pitkään, alkoi jo kiristellä ja pissittikin mielettömästi. Hyttiä piti sitten vielä etsiä ja hakea, mutta löytyi viimein muutaman turhan mutkan jälkeen.

Ai joo, laivaankin ajaminen oli mielenkintoista, kun mentiin kyljestä (juu-uu, V-kirjaimen kohdalta) pienestä oviaukosta sisälle. Mietin jo jääkö peilit eri matkaan :D

Turun satama klo 7.00

Ahvenanmaan satamassa.

Hytissä otin aamupalan jäljiltä muutaman tunnin unet, jonka jälkeen innostuin käymään vielä päivällisellä. Nyt viimeiset pari tuntia olen vain surffaillut netissä ja odottanut milloinkahan mahdetaan olla perillä Tukholmassa. Siitä vielä etsimään oikeaa reittiä Ekeröön. Aamulla viimeisen tiedon mukaan töihin!

Oli ihan hyvvee ;)

Saatoin käydä taxfreessä...